Kun puutarhan puoleinen ovi oli valmis ja etupihan oven edessä olleet portaat saatu vaivoin paikoilleen, oli kaikilla iloinen mieli.
Timo kävi yhdistämässä valaisimen ja pistorasiat
ja sitten kiinntettiin vanhat kaiteet
uudelleen maalattuina paikoilleen. Alle oli laitettu katekangasta, ettei nurmikko nouse läpi.
Lopuksi vielä katekangasta sekä mursketta seinustalle ja neljänkymmenen vuoden takaa uusiokäyttöön otetut laatat – nyt on aamukahvittelijoillekin ihana paikka valmiina. Lapio saa vähän aikaa huilata, uusi työmaa on kyllä jo mietitty sillekin.
Tämä seinusta on kyllä hurjan kaunis! Odotan innolla ensi kevättä, kun tuolta voi katsella vanhojen omenapuiden kukkaloistoa. Tässä isäkin aamuisin istui, penkillä, lintujen aamukonserttia kuuntelemassa. Haikeat ja kaipaavat tereveiset hänelle pilvien taakse ❤
Mutta vielä on kertomista hiukan jäljellä, ja jos tämä oli mielestäni miltei paras osio tarinassa niin seuraava olikin sitten se kaikista paras ja odotetuin. Siihen saakka: Hyvää syyskuun alkua kaikille!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 