Valkoisen talon kunnostus, 4

Kun vanhempani kunnostivat vuonna 1959 jo silloin yli 100-vuotiaan talon, äiti halusi ajan tavan mukaan myös viileän ruokakomeron. Ikkunan paikalle laitettiin kaksi ritilää, sisäpuolella tiukat luukut. Kylmyyttä voi säädellä hyvin ja pimeys takasi monen ruoka-aineen säilymisen.

Kun pohdin talon tulevaa käyttöä, tiesin heti, että tuota pimeää koppia emme kaipaa. Mutta sitten eräänä yönä sain hyvän idean: Pannaan luukkujen paikalle ovi! Sitäkin olimme suunnitelleet ja mikä olisi parempi paikka. Nythän se kannattaa asentaa, olisi aika tyhmää jättää suunnitelma roikkumaan ja purkaa sitten myöhemmin juuri valmistunutta seinää. Ruokakomerossa oli paljon hyllyjä ja nauloja,

mutta löytyisikö levyn takaa hirsi vai patterien vesiputki? Jännittyneenä odotin, kun Jukka alkoi purkaa sisäseinää.

Tapettia! Tämä pala pitää panna talteen museoon.

Helpotus oli suuri, kun putkimiestä ei tarvittukaan.

Sitten vaan aukon suurentamiseen,

moottorisaha pärisemään.

Hirret piti tukea toisiinsa ja sitä varten kaiverrettiin niiden päihin kolo. Oli kuulemma melkoinen urakka, puu oli tosi kovaa.

Nyt onkin ovi jo paikoillaan, mutta se ei toistaiseksi johda minnekään.

Sisällä keittiössä on kaikki hyrskyn myrskyn.

Isäntä irrotti hyllyjä, joka sekin oli hankalaa, kun vanhat ruuvit oli peitetty tuolla kamalalla keltaisella maalilla.

Kun kaikki oli tyhjää, pääsin minäkin sisätöihin ja niin keltainen väistyi raikkaan valkoisen tieltä.

Monenlaista maalia valtista lähtien on tämän maalarimummun ikivanhoissa maalivaatteissa, mutta nyt homma on ainakin tältä syksyltä loppusuoralla. Vieläköhän ensi kesänä on maalivaatteille käyttöä vai joutavatko juhannuskokkoon?

Advertisement