Varsinkin isännän päivät kuluvat iltamyöhään valkoisen talon remontin parissa,
joten on vaikeaa löytää yhteistä aikaa marjastukseen. Minähän en aja autoa ja mustikkamaat ovat kauempana. Pari kertaa hän kuskasi minut ämpärin kanssa metsätielle ja haki, kun soitin, mutta viikonloppuna pääsimme sitten yhdessä Petäjävedelle, vakiomustikkamaallemme. Palatessa mukana oli kolmisen sangollista isoja mustikoita ja iloinen mieli: Sää oli hyvä eikä hyttysistäkään ollut haittaa.
Iltasella perkasimme ne ja keräsin vielä vadelmat pihan vattumaalta, niitä on tullut myös mahtavan runsaasti.
Eikä matoja lainkaan. Yli 20 litraa on jo pakastettuna, tila alkaa loppua kesken.
Myös pensasmustikat kypsyvät, nekin pitää poimia parin päivän välein. Esikoinen on vielä etätöissä Keuruulla, hän on erityisen ihastunut näiden keräämiseen. Jatkossa niistä riittääkin haastetta, kun nykyisen neljän pensaan sijasta on kerättävänä kymmenen.
Latvian matala antoi suuren kirsikkasadon, jonka nuoret ja pikkuväki popsivat mieluusti ja nopsaan. Kannatti laittaa verkot!
Mustaviinimarja ”Pohjan jätti” ei ole yhtä rehevä kuin perinteiset lajikkeet, siksi sekin kypsyy aiemmin.
Sato onkin jo pakasteessa.
Syyskesä, puutarhamummojen parasta aikaa!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 