Viikonlopun vilinää

Oli taas mukava saada pikkuväkeä mummolakäynnille. Pikkurenki ajeli tottuneesti nurmikot ja pikkupiiat iloitsivat kanalan touhuista. Talon ohi juoksi monisatapäinen joukko maratoonareita,

joita saunan jälkeen kannustimme tien varressa.

Hauskinta kuitenkin oli suppailu. Naapurin idean mukaan mekin hankimme sup-laudan, nuorison ja pikkuväen iloksi.

Välillä sateli vettä

mutta sään kirkastuttua

päästiin jälleen suppailemaan.

Mukavaa kuulemma oli – itse en ole vielä ehtinyt tai rohkaistunut kokeilemaan. Tuossa kuvassa lapset näyttäisivät olevan kaukana järvellä, tosiasiassa vettä on vain vähän yli puoli metriä ja ranta aivan lähellä.

Juhannuksena kokko jäi kuivuuden vuoksi polttamatta, sen aika oli nyt. Esikoinen kokosi risukasan ympärille myös jonkin verran korjattavan talon seinästä purettuja lautoja,

ja kyllä roihusikin upeasti.

Rankka sadekuuro viimeisteli sammumisen.

Kokon jälkeen pikkuväki meni vanhempien kanssa saunaan ja silloin hiipi ukkospilvi salaa lähelle. Ilman varoitusta pamahti valtavasti, pikkurenki oli juuri silloin järvessä ja kaikki pelästyivät oikein kunnolla. Kun pappa haki lapset autolla aikaisemmin mummolaan, ei puheenpulputuksesta tahtonut saada selvää, niin paljon kaikilla kolmella oli kerrottavaa tuosta jysäyksestä. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, järvi ja ukkonen ovat tosi vaarallinen yhdistelmä.

Joutsenet ovat taas alkaneet tulla ruokailemaan rantapellolle. Ne marssivat uimarannan kautta, vaikka pellon reunaa kyllä riittää muuallakin.

Ei se muuten haittaa, mutta kun ne jätökset ovat aika isoja ja tietenkin juuri laattapoluilla tai hiekalla. Mutta toisaalta ne taisivat antaa pikkuväelle sellaisen elämyksen, että ei paremmasta väliä! Nimittäin juttelimme, että lintuja voisi ehkä käydä hätistämässä pois ja sehän oli hauskaa. Pikkurenki keksi kolmikolle oikein nimen, ryhmä Josulit, joutsenten mukaan, ja niin lähti joukko aseistettuna kohti väärässä paikassa aterioivia joutsenia. Lehtiharava ja kepit riittivät rohkaisuksi, aluksi pikkuisin piika aikoi tosin napata painavimman rautalapion 🙂

Joutsenet tottelivat Josueita kiltisti. Rauhallisesti ne astelivat järveen samaa tietä kuin olivat tulleetkin ja niin palasi voitonriemuinen, iloinen joukko taas mummolaan.

Kun pellon reunassa illemmalla pomppi myös iso rusakko, Josulit ampaisivat jälleen tosi toimiin ja pupu sai kyytiä. Kyllä oli lapsilla hauskaa mutta oli meillä aikuisillakin, kun seurasimme heidän iloaan! Tällaiset kokemukset säilyvät muistoina vielä pitkään heidän mielessään. Toivottavast nähdään taas pian.

Kategoria(t): Pikkuväen kanssa Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s