Valkoisen talon kunnostus 2

Edellisellä kerralla aloitin jatkokertomukseni lapsuuskodin ulkovuorauksesta. Työ alkoi 8.6 ja juhannuksena oli ensimmäinen seinä jo valmiina. Mutta eipä mennä asioiden edelle!

Purettaessa vanhojen vuorilautojen alta paljastui tervapaperia, hirsiseinää ja koolauksia, onneksi ei ainakaan tässä vaiheessa ollut mitään lahoa näkyvissä.

Yksi ikkuna-aukko oli peitetty ja sieltä rojahti melkoinen määrä sahajauhoa ja jopa maton riekaleita, joita sekaan oli laitettu lämmöneristeeksi.

Sitten piti pystyttää tukevia aputelineitä lankkuineen ja kaiteineen, tarkat miehet laittoivat nämäkin vatupassilla suoraan.

Tuulensuojalevyt tuovat jatkossa toivottavasti lisää lämmöneristystä. Kallioinen kivijalka oli muhkurainen ja levyn alapinta oli muotoiltava sen mukaiseksi, jotta yläpinta saadaan tarkalleen vaakaan ja samaan korkeuteen tulevien levyjen kanssa.

Ja sitten seinän suoristukseen! Siinä oli mittaamista kerrakseen, sillä tuntui siltä, että hirret olivat joka suuntaan vinossa. Alareunaan oli laitettava lautoja ja lankkuja,

yläreunaan, kylmän ullakon kohdalle, mahtui vain paperi.

Tämä vuosiluku hirressä kertoi meille sen vuoden, jolloin talon väki oli remontoinut seinää ennen meidän aikaamme.

Vanhan seinän välistä löytyi myös sinne liimaantunut lehtileike, jossa oli mietteitä eläinkunnasta ja kerrottiin tarina lepakosta. Sadun voit lukea tämän jutun lopusta. Miltähän vuodelta sekin on, olisi mielenkiintoista tietää.

Halusin jättää tuleville rakentajille yllätyksen laudoituksen alle: Muovipussissa on pari sanomalehteä, tekemäni kirja talon vaiheista ja tietoja remontin tekijöistä. Kukahan tuon Markon kädessä olevan pussukan joskus löytää ja milloin?

Katon rajassa, räystään alla, oli erikoinen rakennelma. Luulimme aluksi, että se on laudoista tehty, mutta kyseessä olikin paksuja hirsiä, jotka oli koverrettu koristeellisesti. Olivatkohan ne ihan alkuperäiset, jopa 1700-luvulta? Isä oli ne vain maalannut ja samaan tietenkin päädyimme mekin, ei tuollaista erikoisuutta saa purkaa.Tytär tuolla häärii pensselin kanssa.

Nauroimme, että hirsien paikalleen jättäminen oli museoviraston määräys, museoonhan mekin jo kuuluisimme 🙂

Lopulta seinä oli millilleen suorassa, luotilangalla mitattuna, ja voitiin alkoittaa se odotetuin osuus: Laudoitus. Kukin lauta sahattiin alareunasta vinoksi niin, että sadevesi ei lahota niitä.

Jokainen lauta ja rima 20 asteen kulmaan sisään päin ja lopuksi vielä sahapinnan maalaus. Ei meillä koskaan ennen ole näin tarkkaan tehty!

Ensin kuutosen lautaa, rakojen päälle pystyrimat. Niin kuin ennen oli tapana.

Vaikka väri oli esimaalauksen jäljeltä vielä ohut ja hailakka, näytti silti upealta. Kivijalan vinous jäi piiloon leveän helmapellin alle, tuosta valkoisesta raidasta olen tosi iloinen! Samanlainen on museotalossakin, joskin laudasta tehty ja tietenkin sateelle kovin altis.

Kun helle hellitti, jatkoimme isännän kanssa hommia maalausurakalla miltei yöhön ja tulihan se valmiiksi. On näissä seinissä melkoinen ero!

Koska vanhat ikkunat ovat nelinkertaiset, emme ajatelleetkaan niiden uusimista. Upeaahan se olisi ollut, jos ne olisi vaihdettu vanhan mallisiksi, mutta se olisi nostanut remontin hintaa aika tavalla. Sen sijaan maalasimme ne uudelleen ruskeiksi ja tuuletusritilät valkoisiksi.

Yritimme saada ikkunoihin hieman vanhantavaa tunnetta jatkamalla vuorilautoja ikkunoiden yläpuolelle:

Ja niihin pisteenä I:n päälle, samaa koristekuviota kuin museotalon kuistilla:

Sitten tulikin jo juhannus. Onnellisina nostimme lipun salkoon

ja suuntasimme viettämään leppoisaa aattoiltaa mökille,

jossa esikoinen rakkaansa kanssa oli valmistanut meille vanhoille valmiin illan, tein vain mansikkakakun jälkkäriksi.

Kiitos heille! Viikon ahkeroinnin jälkeen laiskottelu tuntui tosi ihanalta.

Mutta talon tarina jatkuu taas jossain vaiheessa.

Lepakkosatu:

Kukin on kuullut, miten jänön huulet menivät ristiin. Yölepakosta kerrotaan seuraavalla tavalla: Kerran syttyi taistelu nelijalkaisten ja lintujen välillä. Yölepakko liehui molemmilla puolilla, nimittäin aina sillä, joka oli voitolla. Rangaistukseksi tällaisesta kavaluudesta lausui eläinten kuningas tuomionsa näin: ”Koska olet liehunut kummankin puolueen välillä, ei sinun tästä lähin pidä oleman nelijalkaisen eikä linnun, ei liikkuman kesällä eikä talvella, ei yöllä eikä päivällä.” Sen vuoksi nähdäänkin yölepakko nyt enimmäkseen liikkeessä syksyhämärässä.

Kategoria(t): Valkoisen talon kunnostus Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s