Maanantaiaamuna lähdin jo viiden jälkeen kävelemään rantaan, lintuja ja kaloja kuuntelemaan. Niin, kalojakin voi kuunnella! Meidän kotilahdellemme tulee joka kevät lahnoja kutemaan, isän mukaan silloin kun tuomi kukkii. Nyt alkoi olla se aika, enkä turhaan rantaan kävellytkään, sillä katselemista ja kuuntelemista riitti.
Aamun viileydessä rantatiellä, lintujen aamukonsertin säestämänä, hyppeli kolme isoa rusakkoa,
järvi oli aamu-usvassaan todella kaunis.
Kun pääsin veden äärelle, niin kaislikossa loiskui ja litisi, suuret pyörteet rikkoivat tyynen pinnan
ja kalojen selät vilahtelivat niiden syöksyillessä onnensa huumassa kevätkarkeloissaan.
Kotiin palattuani tiesin kertoa isännälle, että lahna kutee ja verkot kannattaa viedä paikoilleen. Meillä on kaksi lahnaverkkoa, ne laitoimme parhaisiin pyörteisiin.
Seuraavana aamuna totesimme, että yksikin olisi riittänyt, sillä saalis oli mahtava: 21 suurta lahnaa. Verkko oli aivan sekaisin, ei voinut ajatellakaan, että kalat olisi voinut irrottaa järvellä. Isäntä vain nosti isolla haavilla kalajoukkoja, saattoi olla neljäkin kalaa ihan samassa. Kuvasta näkee, että haavissa olevien lisäksi vieressä jo riippuu verkon sotkuissa seuraava.
No, niitä verkkoja ei kyllä saada ikinä selviksi!
Sitten soittelimme ystäville ja onneksi löytyi muutama, joka tykkäsi lahnoista ja saimme puolet saaliista jaetuksi. Ruotojahan niissä on runsaasti, mutta me olemme jo lapsesta saakka tottuneet lahnoihin ja tiedämme, missä ruodot ovat ja miten niistä selvitään. Heti samana päivänä savustimme kaksi ja hyvin maistui esikoiselle ja morsiamelle nokkosmuhennoksen ja perunoiden kera. Tässä saavissa on vasta puolet kaloista!
Lahojen pyynti kutuaikaan on vanha perinne, jota tällä mäellä on harrastettu jo satoja vuosia. Nyt on juuri se aika vuodesta, kun tunnen voimakkaasti esivanhempien läsnäolon, tiedän olevani juurillani. Aika näyttää, katkeaako perinne meihin, pystyvätkö omat lapset joskus täältä töitä löytämään ja tänne muuttamaan. Mutta ainakin naapurissa asuvan serkkuni poika näyttäisi olevan kiinnostunut kalastuksesta – jospa hän onkin se seuraava perinteen jatkaja!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 