Etäulkoilua

Viime viikonloppuna tyttären perhe tuli kyläilemään naapurissa olevaan lapsuuskotiini. Pikkuväki on vähän ihmeissään, kun mummolaan ei edelleenkään saa tulla, mutta onhan se mukava, kun näinkin lähellä voidaan olla. Teen lasten toiveruokia valmiiksi heille ja pihalla tavataan, maalla on kuitenkin paljon kaikenlaista puuhaa.

Suunnitelmissa oli pätkiä puhtaat rimat kanalaan toukokuussa tuleville uusille rouville. Laudat olisi toki katkottu hetkessä sähkösirkkelillä, mutta nyt annettiinkin puuha lapsille. Pikkurenki on mestari siinä työssä, onhan hän sahannut meillä jo ainakin viiden vuoden ajan. Navetan höyläpenkissä odotti häntä aina laudanpala valmiina ja  siinä ohimennessään hän sitä sahaili.

Ensin kuitenkin kuljetettiin rima porukalla varastosta sahauspaikalle

ja sitten vaan hommiin. Eipä olisi uskonut, että pikkuisin piikakin keskittyi pontevasti

ja pikkupiika 5 v vasta näppärä olikin. Hän sahasi loppupätkästä, muiden pätkien lisäksi, itselleen muistoksi pienen osan, kirjoitti siihen nimensä ja ikänsä ja varmaan se säilyy nyt aarteena, ihan itse sahattu.

Kylmä tuuli puhalsi pohjoisesta, mutta juoksu piti lämpimänä. Tämä suunnistus on meillä ollut suosiossa jo monena vuonna:

Kuvasin pihasta tuttuja paikkoja, tulostin ja laminoin. (Kuvat ovat mustavalkoisia, koska meillä ei ole väritulostinta.)

Niitä piilotettiin eri puolille pihaa niin, että aina oli suunnistettava siihen kohteeseen, joka kuvassa näkyy. Sieltä kun tarkkaan etsii, niin löytyy kuvakortti seuraavasta rastista. Tässä kortti on kesäkeittiön luona, olikin aika vaikea piilo. Huomaatko sinä tuon pienen kulman, joka kurkistaa grillin alla halkojon välissä?

Näin juostaan pihaa ympäriinsä, sitä enemmän, mitä hankalamman reitin olen  suunnitellut. Meillä tuo kolmikko osaa hienosti ottaa huomioon toisensa: Jokainen odottaa että muutkin näkevät piilosta kortin eikä kukaan sooloile, ryhmänä jatketaan uudelle rastille. Vaikka pikkuisin piika jääkin joskus jälkeen, häntä odotetaan rastilla ja hän saa myös nauttia löytämisen ilon. Ehkä tämä taito johtuu myös siitä, että tätä on leikitty niin usein.

Kun on juostu hiukan yli kymmenessä kohteessa, löytyy aarre. Tällä kertaa se oli poikkeuksellisesti aika muhkea, sillä pääsiäisenä ei tavattu ja herkut jäivät varastoon.

Nyt kuvakortit ovat jälleen pussissaan odottamassa seuraavaa kertaa, koska se lie onkaan. Tämä on lapsista tosi kiva leikki, suosittelen! Pihasta voi myös tehdä kartan ja merkitä rastipaikat siihen, mutta pienimmät eivät vielä sitä hahmottaisi. Lukutaitoisille voi myös vain kirjoittaa pienen jutun uudesta rastista, esim. ”Käy kurkkaamassa leikkimökkiin”  tai ”Keinun luona kannattaa olla tarkkana.” Ja mikä parasta: Alkuvalmistelujen jälkeen aikuisen ei tarvitse muuta kuin istua ja nauttia lasten ilosta!

Kategoria(t): Pikkuväen kanssa Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s