Kuten tämän hetken otsakekuvasta näkyy, olohuoneesta avautuu kaunis maisema järvelle, peltojen taakse. Tässä olemme alapihalla kokoontuneina toukosiunaukseen pari vuotta taakse päin.
Pajukko nousee kuitenkin muutaman vuoden välein niin korkeaksi, että siihen täytyy puuttua. Ranta on raivattava, mutta ruokokerttuselle on joka tapauksessa jätettävä tarpeeksi pensaita laulupuiksi!
Vesi on nyt korkealla, siispä jään päältä oli helppo käydä pajujen kimppuun. Maasto on aika haastavaa, nyt ei ollut ongelmia. Neljä laulujoutsenta lensi ylitse, niiden huuto oli itselleni ensimmäinen tänä keväänä. Tervetuloa!
Pajunkissoja, keräsin niitä ison nipun ennen isännän raivaussahaa.
Isäntä huhki pajukossa, minä kannoin oksia kuivalle maalle. Kevät veisi ne muuten kellumaan ja saattaisivat joutua vaikka verkkoihin.
Osan oksista retuutin juhannuskokkoon, mutta suurin osa saa jäädä maatumaan.
Onhan tässä eroa: Ennen
ja jälkeen.
Kaunis kotilahti, nyt vielä jääkannen alla. Sydämeni maisema kaikkina vuodenaikoina.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 