Esittelin teille ihania, vanhoja lehtiä joku aika sitten täällä, klik. Nyt tarina jatkuu vielä toisen jutun verran, nämä lehdet ovat noin vuosilta 1920-1950.
Tällainen oli Kotilieden kansi silloin, kun minä synnyin huhtikuussa. Muutaman vuoden kuluttua sain juuri samanlaiset, monoihin sidottavat ”Nurmekset”, siis luistimet. Nukeille sidoin tulitikkulaatikot jalkoihin ja nekin pääsivät silloin jäälle.
Tutun näköiset vaunut, tuollaisissa minäkin nukuin pihalla…
…sekä neljän vuoden kuluttua pikkusisko. Silloin Kotilieden kannessa oli tämä kuva, jouluaikaan.
Lasten kumihousut… olikohan meillä sellaiset?
Lapsuudesta ei ole suklaamuistoja, siksiköhän Fazerin sininen on niin suurta herkkua nykyisin?
Anni Swanin kirjat meillä sen sijaan ovat edelleen tallessa. Tässä vaiheessa niitä alettiin kerätä koottuihin kertomuksiin,
mutta meillä on jopa yksi yli 100-vuotias aarre, ihan ensimmäisiä kirjoja.
Käsityöohjeita: Tuo sotilaspäähine taitaa olla nykyinen tuubihuivi, kapeampi vain.
Tuttu kirja tämäkin. Esikoinen on kerännyt itselleen ihan koko sarjan, MMM ilmestyy edelleen.
Valmiiksi SAHATTUA sokeria, hmmm…
Kesäidylli, vai olikohan oikeasti?
Talvella oli ajateltava kesää ja ruuan säilymistä: Järven jäätä sahattiin varastoon sahajauhoihin, minäkin muistan tuon ajan: Isä penkoi esiin isoja jääkokkareita ulkoa sahajauhoista, niitä lohkottiin vesialtaisiin, joissa jäähdytettiin ja säilytettiin lypsettyä maitoa ennen meijriin kuskaamista. Onneksi nyt on jääkaapit!
Tässä mainostetaan tuttua kirjaa,
jonka myöhäisempi painos löytyy edelleen meiltäkin kirjahyllystä. Kävimme tuolla huvilalla parikymmentä vuotta sitten.
Ruokaohjeita, näistä jokunen menee myös kokeiluun!
Sota-aikana:
Ylioppilaat ovat päässeet kuvaan:
Niksi-Pirkkaa ei oltu keksitty, mutta vinkit ovat aina olleet tärkeä osa varsinkin naisväelle.
Ah! Mummia kainaloon!
Moderni perhe osti radion ja siinä sitä kuunnellaan, olisiko Markus-setää vai lauantain toivottuja iskelmiä?
Ihana perheidylli,
äiti on ehkä juuri saanut pyykit silitettyä.
Lopuksi vielä vitsinurkka:
Vietimme isännän kanssa päivän jos toisenkin uppoutuen näihin aarteisiin. On upeaa, että lehtiä on näin talletettu, hyppäsimme hetkessä historiaan. Olin niin innoissani, että jouduitte tekin nyt tälle retkelle mukaan, toivottavasti viihdyitte!
Noita vanhoja lehtiä on kiinnostavaa tutkia. Sain oman syntymäni aikoihin ilmestyneitä lehtiä (1961) ja löysin kirpparilta miehen syntymän aikoihin ilmestyneitä (1960). Kesällä anoppi täyttää 89-vuotta ja minulla on jo jemmassa hänelle lahjalehtiä. Nuo Kotilieden kannet ovat kauniita, onneksi Martta Wendelinin kuvia löytyy paljon korteista.
Kotilieden kannet ovat kuin tauluja! Mukava, että olet löytänyt syntymävuosille lehtiä. Sellainen lahja on todella persoonallinen ja saajalleen varmaan tärkeä!