Kasvihuoneen lähellä on vanha koripaju, joka vuosia sitten oli jo suuri puu.
Kaadoimme osia jo aiemmin, mutta siitä huolimatta se kuitenkin varjosti tomaatteja, joten eräänä keväänä moottorisahan jäljiltä siitä jäi vain suuri kanto.
Siitä lähtien olemmekin joka kevät saaneet kannosta paljon pajuoksia, joita voisi käyttää vaikka pajutöihin. Se ei kuitenkaan ole vielä ollut päällimmäisenä mielessä.
Keväällä lehdettömät oksat on helppo katkoa, tällä kerralla se työ tehtiin raivaussahalla. Melkoinen siilitukka!
Olemme muutaman vuoden ajan keränneet pajut risuaitaan, joka on tanskalaisen maajussin mallin mukaisesti tehty seiväsrivistön väliin. Tuonne vain pudotetaan uudet oksat vuosittain, talvi painaa niitä sitten alemmas.
Tällä aidalla ei ole sen suurempaa tarkoitusta, kuin että vähän varoittaa vajaan metrin pudotuksesta aidan takana. Ennemminkin se on pihan reuna-alueen kaunistuksena.
Vuosi sitten tökkäsin kasvimaan alareunaan melkoisen määrän oksanpätkiä, siitä riittää nyt istutettavaksi muuallekin. Ehkä joku ystäväkin innostuu koripajun kasvatuksesta?
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 