Talviaikaan unohtuvat kaikki kesän murheet. Niin myös se, että jänikset alkoivat viime vuonna asustella kasvimaalla oikein kunnolla ja minunhan piti talvella kehitellä kauniimpi aitasysteemi, joka sekin on ihan unohtunut. Oikeastaan muistin sen vasta, kun pikkuisin piika siitä muistutti! Hän nimittäin sai joululahjaksi muovailuvahoja ja yhdessä sitten meillä muovailimme. Opetin hänelle, kuinka helppoa on tehdä vaikka porkkanoita ja niistähän tyttö innostuikin kovasti, linnun munien lisäksi. Ajattelin kehittää leikkiä muovailemalla pupun, joka loikki porkkanoiden luo, mutta pikkupiikapa totesi tomerasti: Tässä on aita! Ei puput tänne pääse!
Heräsin nykyhetkeen, huoh. Ennen talvea laitoimme pikkurengin kanssa mansikkalaatikoihin suojalaudat, että jänikset eivät enää pääsisi syömään lehtiä aivan juuren niskaan asti.
Kyllä ne ovatkin tutkineet tilanteen, papuja on laudoilla ja yli kurkottuneet lehdet popsittu. Mutta sehän on vain hyvä, vähemmän on leikkaamista keväällä. Eli toimiva kikka!
Nyt on sitten puutarhamummun alettava miettiä sitä kasvimaa-aitaa. Voi kurjuus!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 