Pihahommia vieläkin

Kun isännän kanssa kiirehdimme pihatöitä ennen syksyistä syntymäpäivämatkaa, ajatuksena oli, että suurin piirtein kaikki olisi tehty. Vain perunan nosto jäi tärkeimpänä odottamaan, mutta niin siinä tietenkin kävi, että paljon muutakin oli vielä tekemättä. Kun ei ole olemassa mitään listaa, ”pakollisia” syystöitä muistaa vasta sitten pikkuhiljaa, näin ainakin meillä. Ja jokainen puuha vie oman aikansa, vanhemmiten aina vaan lisää.

Kompostin kääntö ja kanalan tyhjennys. Tässä isäntä tuo kanankakkaturvetta kompostiin.

Jänissuojat pienille puille

ja pensaille. Erityisesti tälle ihanalle pensasmustikalle, joka tuotti runsaan sadon, ensimmäisen kerran.

Aurauskepit,

kasvihuoneen pesu

ja peittäminen,

hiukan haravointia niissä kohdissa, missä lehtiä oli paksu keros (suurimman osan vei tuuli jonnekin). Tästä ei haravoitu, koivun lehdet ovat niin pieniä ja maatuvat hyvin.

Saunalta on muistettava kaataa vedet pois kaikista astioista. Syyslomalla vielä kerran saunottiin ja uitiinkin pikkurengin kanssa, aurinkokennovalaisimien tuikkeessa.

Pihan valoaiheetkin on mukavampi laittaa lämpimällä kuin pakkassäällä. Eihän niitä tarvitse yhdistää sähköverkkoon, kunhan edes ovat paikoillaan! Laitoin vanhan tonttuovenkin, mutta olkoon kiinni vielä, eihän tonttuja näy tikapuillakaan.

Lintujen ruokintapaikat rakennettiin kuntoon: Pikkukuuset suojaksi ympärille.

Juhannuksena kokko jäi polttamatta metsäpalovaroituksen vuoksi. Kun pikkuväki oli paikalla syyskuussa, sekin homma tuli hoidetuksi.

Syksyn pimeydessä kaunis näky!

Museotalokin vaatii hiukan talvikunnostusta, ainakin siltä osin, etteivät yläkertaan tunkeutuvat linnut ja oravat tee tuhoja. Matot ja kirjat siis niihin huoneisiin, minne tihutyön tekijät eivät pääse! Vieraskirjan

kannet laitettiin kiinni,

enää puuttuvat vain led-kynttilät ikkunoilta. Mutta se vasta jouluaikaan, jolloin ehkä on taas näin kaunista.

Perennapenkeistä taitettiin tai leikattiin korkeat kasvustot matalammiksi. Yllätys muhi kuunliljojen alla: Myyrät siellä olivat myllertäneet – miltähän keväällä näyttää?  Kyllä se kissan puute on suuri puute, mutta siltikin olen toistaiseksi sitä mieltä, että ei enää kissoja tähän taloon…

Suppilovahverometsissä on kierrelty aina kun on vaan ehditty,

ja tietenkin on ihailtu kaunista, kaunista ruskaa.

Tässä pari kuvaa kylältä meille päin ajettaessa:

Koti jo näkyy koivujen takaa!

Oma aikansa syyshommissa kuluu ja  juuri kun saimme kaiken kuntoon, hipsutteli vähän lunta ja järvi jäätyi. Nyt alkaa puutarhamummon ja -papan lomakausi.

 

Kategoria(t): Piha ja puutarha Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Pihahommia vieläkin

  1. Tita sanoo:

    Oikein hyvää ja ansaittua lomaa!!! Johan tässä on taas täysi kesänkierto puuhattukin siemenestä satoon. On hyvä vähän huokaista ja huilata!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s