Toiveiden matka Rodokselle

Vuosi sitten olimme isännän kanssa kaksistaan matkalla Portugalissa. Kun katselimme siellä lasten riemua isovanhempiensa kanssa ja iltaisin  iloa heidän omassa diskossaan, juttelimme, kuinka ihanaa meillekin olisi kerran päästä sukupolvien yhteiselle matkalle. Monien mutkien jälkeen saimme kaikille meille yhdeksälle järjestymään yhteisen ajan papan syntymäpäivän  paikkeille ja mikäs sen upeampaa, jos voisimme juhlia seitsenkymppisiä yhdessä, etelän lämmössä.

Hotelli huomioi syntymäpäiväsankarit ja illallisella pöytä oli katettu hauskasti,

kuohuviineineen,

juhlia varten.

Pillit olivat kivoja!

Iltaisin lapsille järjestettiin disko ja ihan niin kuin olin vuosi sitten haaveillut, pikkuväki tanssi ja riemuitsi eri maiden leikkilaulujen mukana.

Jopa juuri sen hauskimman, jota Portugalissa ihastelimme!

Disko olikin varsinkin pikkupiikojen ehdoton suosikki, jota ennen lapset saivat myös toivomansa  käsi- tai kasvomaalaukset.

Liikuntaan ja jännitykseen oli monia mahdollisuuksia, jotka olivat nuorison mieleen. Tässä esikoinen murusensa kanssa yläilmoissa

ja tässä toinen pari step-aerobicissa.

Lomaan kuuluvat tietenkin ihanat ateriat,

joita lapset pystyivät itsekin hakemaan matalammalta tasolta.

 

Mummille mieluisimmat olivat feta, kreikkalainen salaatti ja tsatsiki.

Mutta vaikka pakettiin kuului all inclusive, paino ei noussut tippaakaan.

Tässä yksi pikkurengin suosikki-jälkkäriannos:

Kuinkahan paljon jäätelöä syötinkään? Se oli todella hyvää, paikan päällä valmistettua.

Myös minidiskon jälkeen lähdettiin aina jätskille, samettiseen iltaan.

Ei ruokailumaisemissakaan ollut moittimista.

Pikkupiika,  nelivuotias, oppi uimaan

ja pikkuisin piikakin rohkaistui viikonloppua kohti

niin, että polskutteli rohkeasti ympäri isoa allasta ilman aikuisen apua.

Pikkurenki ui päivittäin monta tuntia, niin altaalla

kuin meressäkin.Taustan vuoristo  on  Turkin  puolella.

Itselleni oli toiveena päästä näkemään se, kuinka aurinko laskee mereen. Aiemmin on aina ollut joku vuori esteenä, niin oli nytkin,

mutta yhtenä iltana lähdimme muutaman kilometrin päähän ihan varta vasten täyttämään mummin toiveen. Kello oli noin seitsemän illalla, kun saavuimme rannalle,

odottelimme ja ihailimme

ja sinne se painui, meren lempeisiin aaltoihin.

Juttelimme pienten kanssa, että kastuikohan se aurinko nyt ja nouseeko huomenna ollenkaan?

Mutta nousihan se, jälleen yhtä lämpimänä.

 

Tästä palmusta

putosi tuulessa muutama taateli muistoksi kotiin, gyros-mausteen lisäksi.

Vanha kaupunki

ja minijuna, joka tunnin matkallaan kiemurteli korkealle vuorelle, oli pikkurengin mieleen.

 

 

Oli kyllä ihana matka!

Lapset saivat olla halutessaan milloin meidän vanhusten tai sitten nuoremman polven seurassa.

Aina heille oli aikaa.

Aikuiset vuorottelivat omissa menoissaan ja luulen, että kaikki saivat tehdä aika lailla sitä mitä halusivatkin. Mummikin pääsi vesijumppaan, juuri tälle altaalle ja juuri tämän musiikin mukaan, klik. Se olikin oikein tunnusbiisi, myös lasten diskossa.

Se, että eri sukupolvet lähtivät yhteiselle matkalle, oli mielestäni erityisen ihanaa. Se antoi lapsillekin muistoja, jotka säilyvät mielissä vielä pitkään, jopa vanhuuteen saakka. Tämä oli meille ensimmäinen ja ehkä viimeinenkin tällainen reissu, josta päällimmäiseksi jäi suuri kiitollisuus sen toteutumisesta. Mörkö, klik,  oli mukana, mutta se ei päässyt kertaakaan pelottelemaan ketään, sillä auringon lämpö ja meren aallot

 

 

ja tuo ihana pikkuväen ilo

pakottivat sen jokaisena päivänä pysyttelemään piilossaan matkalaukun sisävuorin alla. Vasta kotona se tuli jälleen esiin meitä ahdistamaan, mutta lasten ilo oli jotenkin pehmentänyt jopa pahan mörön voiman. Papan syntymäpäivähali sulatti sydämet ja mörön synkkyyden.

 

 

 

 

 

 

 

 

Advertisement