Tänä syksynä olemme löytäneet paljon sieniä. Jopa muutaman herkkutatin, joita emme yleensä näe, mutta pääasiassa haaparouskuja ja voitatteja. Perkasin ne jo metsässä.
Karvarouskuja on aivan valtavasti. Ihan loputtoman paljon. Tekisi niin mieli kerätä vielä, mutta rajansa kaikella!
Uutuutena rohkaistuin vihdoin poimimaan myös kehnäsieniä, kun niitäkin oli saatavilla.
Jotenkin olen pelännyt niiden syömistä, vaikka olenkin ollut varma, että tunnistan ne. Nyt metsässä oli niin kauniita, nuoria yksilöitä, että oli ihan pakko kokeilla, ja kyllä kannatti. Pilkottuna voinokareen ja sipulisilpun kanssa pannulle, sekoitusta ja kuullotusta, suolaa
ja sitten lämpimänä ruisleivän päälle. Nam! Oli todella, todella hyvää. Nyt olen ylittänyt tuon kynnyksen ja kehnäsieni on jatkossa suosikkisieni, vaikka kuuluukin seitikeihin!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 