Vielä hiukkasen omenapuista:
Kaunismuotoinen omenapuu on pihan katseenvangitsija. Kun se lisäksi tuottaa satoakin, niin mieluusti moni niitä hankkii ja hyvä niin. Mutta entä kun myrsky katkaisee suuren oksan? Tai puu on vanha ja runko vuosikymmenien painosta taipunut rumaksi? Silloin on vain päätettävä sen kohtalosta. Suurella sydämellä, toivoisin.
Meillä on museotalon puutarhassa kaksi 1940-luvulla, ankaran sotatalven jälkeen istutettua omenapuuta: Antonovka ja punakaneli. Edelliset omenapuut olivat paleltuneet ja Elli-täti istutti uusia tilalle. Neljä niitä aikoinaan oli, mutta enää jäljellä ovat vain nuo kaksi. Punakaneli on suuri ja kauniin kiemurainen rungoiltaan,
sitäkin on jouduttu tukemaan. Nyt kun olemme leikkauksilla saaneet sen tekemään uusia oksia, satoakin on jälleen alkanut tulla.
Antonovka sen sijaan on omituisen näköinen ja huonokuntoinen: Lähellä maata rungossa on isoja onkaloita
ja kääpiä. Kaipa siitä on joskus lohjennut iso sivuhaara pois.
Isäni tuki kummallisen mallista runkoa jo kauan, kauan sitten – hänenkin kuolemastaan on jo 10 vuotta aikaa. Ei se ole pihan kaunistus, mutta niin vaan tuo kirahvilta näyttävä puu
tuottaa edelleen laadukkaasti vihreitä omenoita,
hoitoleikkauksien ansiosta.
Ne ovat ihan parhaita herkuliseen omenahilloon!
Anopin omenasoseen ohje löytyy täältä, klik.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 