Kukkapenkkien myllerrystä

Alapihan suuren kukkapenkin pilvikirsikat leviävät inhottavasti. Jo keväällä peitimme aluetta muovilla ja murskeella ja nyt syyspuolella päätin, että hommaa jatketaan. Siinä sitten samalla puutarhatyötkin hiukan vähenevät, eikä isojen puiden alla perennojenkaan viihtyvyys ole taattu.

Isäntä tarttui lapioon ja minä kiskoin juurakoita. Osa lähti jorpakkoon, osa kelpasi ystävälle, osa siirrettiin uuteen paikkaan. Äidin vanhat pioonit pääsivät yläpihalle

ja liljat odottavat istutusta kasvimaan laitaan.

Neilikkaruusut siirrettiin uudelle paikalleen, harmi vaan kun ne piti katkaista. Kukinta oli oikein nätti, mutta juuristo oli saatava tasapainoon lehvistön kanssa.

Parhaiten kuivuudelta säästyneet valkoiset angervot ovat nyt etureunassa

ja kiven päälle, alimpaan ja syvämultaisimpaan lokeroon siirrettiin maksaruohoja.

Sitten tasoitetulle alueelle levitettiin auki leikattuja multasäkkejä tai mansikkakangasta  ja mursketta – niitä meillä on aina varastossa ja kun halvimmalla piti päästä 🙂 . Tässä kuva kahden vuoden takaa

 

ja nyt. Kaunishan se oli, mutta ensi kesän huolto väheni vanhenevalta puutarhamummolta roppakaupalla.

Onpa helppoa hoitaa pilvikirsikoiden alustaa ja juuriversotkin pysyvät kurissa. Tuonne harmaalle alueelle keksin varmaankin vielä jotain kivaa katseenvangitsijaa, nyt siellä ovat nuo entiset siniset esineet, jotka vuosikaudet ovat olleet meillä ties missä paikassa.

Yläpihan pengerryksessä on nyt vain vankkavartisia pensaita: Hortensioita, angervoja, hanhikkeja ja piooneja. Ja etureunassa kuunliljaa,

joka, kokemukseni mukaan, kaartuu tiilien päälle estäen vesiheinän kasvun ja ainakin sen näkymisen! Toivottavasti tämäkin alue on nyt entistä helpompi hoitaa.

Päätien varressa on todella pitkä perennapenkki.

Yksi alue on varattu  Saksan kurjenmiekoille, mutta niiden päälle oli parina keväänä heitelty multaa ja mukulat jäivät piiloon. Kukinta oli siksi huonoa ja nyt kaivoimmekin juurakot pois,

paransimme maata

ja istutimme uudelleen, oikeaan syvyyteen. Takana oli Siperian kurjenmiekkaa, jonsta jätettiin paikalleen vain pieni tupsu. Kylläpä se olikin kasvanut vuosien varrella isoksi, keskusta alkoi jo kuolla. Ja oli vaikea nostaa pois ja pilkkoa! Huh!

Nyt saavat perennamaat jäädä rauhaan, sillä kolmen päivän urakka riitti meille ja kaivattu sade viimeisteli työmme.

Kategoria(t): Piha ja puutarha Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s