maa on aivan kuivaa. Se suorastaan halkeilee savikoissa.
Yritämme kastella edes kasvimaata ja vadelmia, vaikka omenapuutkin tuntuvat jo kärsivän veden puutteesta. Ukkossateet eivät tule meille juuri lainkaan, mutta viikko sitten taivas näytti näin lupaavalta
ja onneksi saimmekin kesän suurimman sademäärän, 16 mm. Kerran on tullut kuusi ja kerran kymmenen, siinä ne kunnon sateet toukokuun jälkeen.
Nurmikko on tietenkin kuivanut ja hyvä niin, eipä tarvitse leikata. Onkohan nyt kolme viikkoa siitä, kun viimeksi käytimme ruohonleikkuria.
Kellarissa oli vielä hyviä perunoita viime satokaudelta, joten tuli kiire käyttää niitä pois ennen kuin itävät. Perunapuuroa,
ja merimiespihviä.
Muusia pakastin ihan vain siksi, että siitä on helppo tehdä myöhemmin perunarieskoja tai jauheliha-perunasoselaatikkoa.
Isäntä kävi esikoisen kanssa lakkasuolla, kyllä kannattikin!
Tätä herkkua nautitaan talven juhlahetkissä.
Kesäisiä päiviä kaikille äidin vanhan tertturuusun kera!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Kuivaa on täällä pohjoisella merenrannallakin. Onneksi on joki, josta pumpata kahden pumpun voimin vettä tiluksille. Lupaavia pilviä on nähty kiusaksi asti, mutta että osuis kohilleen – turha toivo.
Sade on niin paikallista!