Vihdoin saimme isännän kanssa vanhan talon
ullakon suurin piirtein kuntoon. Kolme kesää siinä meni, sillä välillä alkoi koko homma tökkiä ihan kunnolla, varsinkin viimeisen neljänneksen osalla. Siellä näytti ihan samalta kuin muuallakin oli ollut: Alkua pidemmälle ei päässyt kävelemään ennen kuin tavaroita oli siirretty pois.
Pukupusseissa riippuu ties mitä vaatteita, emme edes yrittäneet ottaa selville. Siellähän ovat tallessa.
Mutta saimme kuitenkin tuonkin alueen kahden päivän urakoinnin jälkeen hyvään kuntoon, vai mitä?
Lassila&Tikanojalle vietiin reilut kaksi peräkärryllistä: Metallia, paperia, pahvia, lumppuja, sekajätettä. Uffillekin voitiin jotain laittaa, vaikka yleensä laatikoissa olleet vaatteet olivat täynnä hiirien tuhoja. Ne olivat juhlineet auringonkukan siemenillä ja tehneet pesänsä ihaniin, pehmeisiin vaatekasoihin. Toivottavasti emme saaneet myyräkuumetta siinä pölläkässä! Nyt hyllyihin mahtuu muuta, tärkeämpää säilytettävää.
Vastaan tupsahti lisää lastenkirjoja,
mutta muuten päivät sujuivat ilman suuria löytöjä tai yllätyksiä. Museoon tuli hevosen länget ja muutama kirja lisää, lelujakin löytyi pikkuväen iloksi.
Tutkailin huvikseni vuoden 1979 Annasta Tv-ohjelmia. Vieläkö muistatte ajan, jolloin telkkaria katsottiin pääasiassa vain iltaisin? Ja vain ykköstä tai kakkosta? Minulle tuo tarjonta riittäisi kyllä vieläkin, mutta mitähän nuoriso tuumaa.
Kyllä nyt on hyvä mieli. Ullakolla on edelleen vanhoja tavaroita, esimerkiksi kenkiä varmaan yli sata paria, mutta kaikki on läpikäyty ja tavarat ovat jonkinmoisessa järjestyksessä, ei hujan hajan pitkin lattioita. Seuraava sukupolvi saa jatkaa tästä jälkeemme, mutta olemme helpottaneet kuitenkin edes hiukan heidän urakkaansa. Vai käykö sittenkin niin, että nyt tuo tila alkaakin täyttyä tämän päivän turhilla tavaroilla. 😦
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 