Leluaarteita

Koska sää on ollut viileä, jatkoimme isännän kanssa – vuoden tauon jälkeen – vanhan talon ullakon siivoamista. Tällä kertaa tuli eteen aarteita lapsuusajoilta:

Soikossa on kylvetetty monta pientä kuminukkea ja kahviastiastokin on ollut käytössä usein. Muistan, kuinka lämmitin pientä silitysrautaa hellan reunalla ja yritin silotella nuken mekkoa.

Puisia leluja,

mutta suloisin tämä pieni leikkihauva,

josta heti tuli mieleen juuri tällaiselle Bonzolle tehty runo, nykyisin lastenlaulu. Kirjassa se on vaikean B-kirjaimen kohdalla:

 

I:ssä on tuttu laulu:

 

Wikipedia kertoo tästä kirjasta

 

näin:

Pikku-Marjan eläinkirja on vuonna 1947 ilmestynyt Laura Latvalan eläinrunoja sisältävä lastenkirja, jonka on kuvittanut Helga Sjöstedt. Se on Lastenkirjainstituutin vuonna 2007 tekemän selvityksen mukaan Suomen kaikkien aikojen myydyin lastenkirja, jota on painettu yhteensä yli 310 000 kappaletta.[1]Siitä on otettu vuoteen 2011 mennessä jo 29 painosta.[2]

Aapiskirjaa muistuttava teos koostuu aakkosittain etenevistä riimitellyistä loruista, jotka Latvala kirjoitti kotipaikassaan Lapualla keväällä 1946. Se on omistettu hänen tyttärelleen Marjalle, jolle osoitettu runo myös avaa kirjan. [3] Teoksen suosio lähti parin vuosikymmenen jälkeen uudelleen nousuun vuonna 1980, kun Marjatta Meritähti sävelsi kirjan runoja ja julkaisi niitä Pikku-Marjan eläinlauluja -nimisellä albumilla. Tunnetuimpia loruista ovat muun muassa Aa aa ankka sekä laulunakin tunnettu Ihahaa, ihahaa, hepo hirnahtaa.[4]

Teoksen heti sotavuosien jälkeen kirjoitetut runot sijoittuvat 1930-luvun Suomea muistuttavaan aurinkoiseen maalaisidylliin. Päähenkilöitä ovat Pikku-Marjan ja hänen Otto-veljensä (molemmat Latvalan lasten oikeita nimiä) lisäksi maatalon eläimet. Professori Juhani Niemen mukaan säröjä idylliin muodostaa runoissa toistuva pakenemisen motiivi, jonka tyyppihahmo on karkuun juokseva porsas. Samaa edustaa myös veräjää pökkivä äkäinen vuohipukki, mutta vapauteen pääsevät kuitenkin lopulta vain taivaan linnut. Latvala on ilmeisesti saanut riimittelyynsä vaikutteita Aleksis Kiveltä, sillä tämän runon Lintukoto tiedetään olleen Latvalan nuoruuden lempiruno.

Ja löytyihän se laulu tietenkin You Tubesta, klik.

Ihania aarteita jälleen!

Kategoria(t): Wanhat Tawarat Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s