Isäntä leikkasi nurmikon
ja emäntä kiirehti keräämään leikkuujätettä. Mielestäni on tosi tärkeää saada kate kasvihuoneeseen, pelkkä multa suorastaan vaatii sitä. Kosteus säilyy paremmin katteen alla ja toki se lannoittaakin. Ei tarvita muuta!
Myös valkosipuleille laitoin katteen
ja kompostiin, jonne myöhemmin istutan avomaankurkut. Ajattelin laittaa osan kiipeämään tuohon tukiseinään.
Kesäkurpitsaa, mangoldia ja lehtikaalia,
tulee näihin laatikoihin. Siirrän vain katetta sen verran sivuun, että saan taimet mahtumaan.
Etummaiseen tulee kuukausimansikkaa. Se katetaan myöhemmin, sillä siemenet ovat vasta juuri itäneet.
Parsamaa perustettiin syksyllä, joten satoa ei saada, mutta muutama varsi on jo tullut esiin.
Parsan vieressä oleva lohko on lepovuorossa, tällä kertaa uutena kokeiluna mansikkamuovin alla. Pimeää on rikkaruohojen tuolla kasvaa eikä uusiakaan voikukansiemeniä sinne lentele. Ensi vuonna on toinen lohko vuorossa!
Kesantomaan loppupäähän jätimme pienen alan pellavalle, sillä tila alkoi loppua muualta.
Ihan takana on rivistöt koripajua, kasvatuksessa nekin. Istutamme niitä myöhemmin rantaan, korityötarpeiksi.
Hernekin on kylvetty, mutta verkko on vielä pitkin pituuttaan fasaanisuojana. Kun taimet ovat kasvussa, linnutkaan eivät enää niistä välitä.
Laitoin syksyllä itämään muutaman omenansiemenen sekä tammenterhoja. Näistä rasioista leikkasin silloin pohjat pois, mutta reunus jäi merkiksi, että muistan keväällä jättää sen paikan rauhaan. Omena on jo itänyt.
Kyllä ulkona on nyt niin kaunista! Luumupuut kukkivat aivan valtavasti,
ja vuosi sitten hankittuihin kahteen päärynäänkin tulee pari kukkaterttua kumpaankin. Kunpa pölytys onnistuisi – pörriäisiä kyllä on mutta ukkosia tiedossa.
Raesateita ei marjatarhaan nyt kaivattaisi, eikä näille kukillekaan!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 