Olemme siivonneet museotaloa kesäkuntoon. Tuhannet kärpäset, mistä nekin aina vuosittain sinne ilmestyvät kuolemaan… Nyt on kuitenkin imuroitu ja pyyhitty pölyjä, ikkunoitakin yritin varovasti pestä. Se on kyllä aika kamalaa, kun ruudut ovat ohuet ja huterat, ulkopuolelta ei sitä paitsi ulotu pesemäänkään, ainakaan yläkerrasta.
Laitoin yhteen alakerran huoneeseen ihanat, vanhat, reikäompelein koristetut salusiinit, hiukan rikki nekin tosin jo ovat. Toisaalta ikkunat eivät mielestäni kaipaa verhoja, toisaalta jossakin huoneessa ne ehkä näyttäisivät mukavalta. En osaa päättää!
Juttelin pikkupiian kanssa museotalon siivoamisesta ja hän, nelivuotias, kysyi ihmeissään: ”Onko teillä museo?” Talo on toki tuttu, siellä on käyty monen monta kertaa ja leikitty mörkö- ja piiloleikkejä, mutta se on ollut vain mummolan yksi talo, ei sen kummempi. Nyt täytyy muistaa esitellä myös pikkuväelle tarkemmin eri esineiden entisaikaista käyttöä. Esimerkiksi tuossa peränurkan korkeassa saavissa on ennen säilytetty puolukkasurvosta.
Suurin muutos taloon tuli tänä keväänä siinä, että siivosimme myös toisen 50-luvulla talviasuttavaksi muutetuista huoneista, toinen sai jäädä varastoksi. Katto oli jossain vaiheessa maalattu väärällä maalilla, joka ei pysy edellisen päällä. Rapsuttelimme ja imuroimme, rumahan se on edelleen mutta kuitenkin parempi kuin ennen.
Olen ajatellut, että tätä huonetta voisi joskus käyttää vaikka tarinoiden kertomiseen ennen tai jälkeen museovierailun, varsinkin huonon sään sattuessa. Sinne voi koota ehkä parikymmentä ihmistä istahtamaan.
Seinät olivat tylsän oloisia: Osa tapettia ja osa tummaa levyä. Niinpä tuli mieleen, että voisihan ankeutta piristää taiteella, omalla sellaisella, neljänkymmenen vuoden takaa, jolloin harrastin öljyvärimaalausta muutamana vuonna. Etsin tauluja varastoista, sillä niissä ne ovat kauan, kauan olleet, ja ripustimme löydetyt seinille.
Esikoisen muotokuvakin, tuossa kahden ala-etuhampaansa kanssa, on vihdoin esillä. Voi noita aikoja, muistoja Jyväskylästä.
Pihan rautapatoihin porattiin reiät, sillä kahden vuoden jälkeen kyllästyin sadevedestä johtuviin ongelmiin.
Nyt liika vesi valuu pois. Ei se reikien teko kuulemma ollutkaan ongelma hyvillä poranterillä, vaikka juuri sitä jännititin, enkä asiasta aikaisemmin puhunut.
Kun vielä pari punaista pelakuuta pääsi ikkunoille ja vieraskirja esiin, niin tervetuloa kesäkausi! Emme vielä ole pohtineet, olisiko joku avoin museopäivä, mutta sopimuksesta aikaa kyllä järjestyy tarinoiden kertomiselle. Sillä ne, ja vain ne, tekevät talosta mielenkiintoisen.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 