Isäntä on urakoinut kuusentaimien kanssa
ja minä puutarhan. Olemme heränneet jo viiden jälkeen, että saisimme työt tehtyä, sillä edessä on monta päivää, jolloin emme ehdi muiden menojen vuoksi. No, aamuvarhaiset ovat ihania linnunlauluineen: Uusimmat tulokkaat käki ja pajulintu.
Eikä illalla tarvitse unta odotella. Vappuna ajattelimme lähteä vapaalle ja Viherlandiaan syömään, mutta aattona paikallislehdestä soitettiin ja pyydettiin puutarhajuttua. Eikä sitä voinut siirtää, sillä heilläkin oli kiire saada se lehteen. Niin sitten Viherlandia peruuntui ja teimme pihalla viimeisiä kevättöitä ja onneksi teimme, sillä siinä samalla kypsyi päätös osallistua avoimeen puutarhapäivään. Pihahan on jo nyt kunnossa! Hyvä me.
Kun aloitimme kasvimaan reunustamisen kattotiilillä se näyttikin niin kivalta, että jatkoimme myös kukkapenkkeihin.
Eihän sitä tiedä, kuinka hyvin ne kestävät, mutta olen astunut joidenkin päälle ja kyllä ne ovat ehjinä pysyneet. Jos särkyvät niin sitten särkyvät, on niitä lisää varastossa!
Sisäkurvissa paksu reuna sisään päin
ja ulkokurvissa ulos. Näin pystyy laittamaan tiiliä hukan limittäinkin.
Alle laitoimme ikivanhaa, Serlan tehtaanmyymälästä 40 vuotta sitten hankittua nenäliinapakettimuovia. Muuten heinät saattaisivat tulla kurkistelemaan niistä kohdista, missä valo pääsee tiilen alle. Joku eriste siihen kuitenkin tarvitsee laittaa ja tuota sattui olemaan varastossa.
Täällä on oltava tarkkana ruohoa leikattaessa, myötätiileen on ajettava.
Nyt on jäljellä vielä kasvimaan kylväminen ja joriinien istutus. Ne ovatkin sitten seuraavat pihatyöt, mutta ensin juhlittiin äitienpäivää esikoisen kanssa. Kiitos hänelle herkullisesta lounaasta Pappilan pidoissa!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 