Riikan matka

Viime viikolla tämä puutarhamummu siirtyi uudelle vuosikymmenelle ja siksi päätimme karata kotoa pienelle matkalle. Esikoinen ehdotti, että voisi lähteä kanssamme Riikaan, sillä itse kaupunki oli hänellekin vieras, vaikka olikin monta kertaa vaihtanut siellä työmatkojen lentoja. Niin sitten ihastuimme ehdotukseen: Helppoa olisi vain seurata osaavaa opasta, sillä lentokenttien ruuhkat ja sekavat kuulutukset ovat itselleni aina yhtä vastenmielisiä.

Torstaista lauantaihin kuljeskelimme ihastelemassa Latvian pääkaupungin nähtävyyksiä. Aika lailla tutustuimmekin kaikkiin niihin paikkoihin, mitä matkaoppaissa kehotettiin tutkimaan. Vapauden patsas sadan vuoden takaa,

Mustapäiden talo vuodelta 1344.

Tiedeakatemian rakennuksen korkealta näköalatasanteelta oli upeat näkymät kaupungin yli.

Sieltä näki hyvin TV-tornin

ja myös Euroopan suurimman avoimen torialueen: Nuo kaarevat, entiset lentokonehallit olivat täynnä myymälöitä

ja piha-alueella oli kymmeniä myyntikojuja, joista saattoi hankkia kaikkea mahdollista. Hintataso oli hyvin maltillinen.

Valtavasti kukkamyymälöitä, joita riitti kadun varrella ties kuinka pitkään.

Olikohan nuo seppeleet tilattu hautajaisiin? Vai oliko niitä vain muuten myynnissä?

Kävimme miehitysmuseossa, jossa oli runsaasti tekstitettyjä tauluja miehitysajoista,

mutta harmillisesti KGB-museo oli tilapäisesti suljettuna. Siitä voit lukea vaikka tästä blogista, klik. Esikoinen tutki osoitteita kännykästä ja hyvin osattiinkin kaikkiin kohteisiin.

Oli ihanaa poiketa herkuttelemaan päiväkahviaikaan katukahviloihin

ja esikoinen sekä isäntä halusivat tietenkin maistella latvialaisia oluita. Sitä varten oli yhdessä ruokapaikassa oma maisteluannos,

miehekkäällä tarjottimella. Tuo pyöreä lasi oli minun juomani.

Ne, jotka tiesivät mitä halusivat, valitsivat porukalla pitkän, usean litran hanallisen lieriön. Korkealla hyllyllä on tyhjiä olut-tötteröitä odottamassa, tälle pöytäseurueelle maistui usea tuollainen satsi ja hauskaa näytti olevan.

 

Meidän miesväen mielestä tumma olut oli parasta ja sitä sitten maistoi isännän lasista mummukin, juuri kun esikoinen nappasi kuvan vastapäätä. Juu, en tosiaan olisi jaksanut tuota edes juoda, vaikka se siltä kuvassa näyttääkin!

Matkalla on aina ihanaa syödä illallista: Alkupalasalaattia,

pääruokia

ja vielä jälkiruokaa juhlan kunniaksi. Tämä creme brulee oli kyllä parasta ikinä!

Belgialaisen ravintolan vohvelitkin olivat herkullisia.

Viimeisenä aamuna ennen kentälle lähtöä kävelimme puistossa

ja ihailimme auringossa hohtavaa kirkon kullattua kattokupolia.

Istuimme tuolla vastarannalla olevalla penkillä

ja vain sulattelimme kaikkea kaunista näkemäämme.

Sorsapariskunta uiskenteli edessämme ja aika tuntui melkein pysähtyvän.

Oli mukava matka. Esikoiselle voimme sanoa täydestä sydämestä, että ajatus lähtemiseen oli hyvä idea. Tämä teksti löytyi roskiksien kyljestä, mutta voimme yhtyä siihen isännän kanssa: Paldies, kiitos!

 

Kategoria(t): Matkat Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Riikan matka

  1. sylvi sanoo:

    Hienoja matkakuvia.
    Hyvä reissu Teillä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s