Saimme kauniisti kukkivan koristeomenapuun tupaantuliaislahjaksi Maire-tädiltäni vuonna 1992.
Hyvin se on kasvanut, mutta vanhenemisen myötä tikkojen hyökkäykset ovat kostautuneet: osa oksista on alkanut kuivua. Syksyllä, ennen lehtien putoamista, katselimme, mitkä oksat ovat pahiten kuivuneet ja niitä sitten esikoinen lähti sahailemaan. Hankalia paikkoja, tietenkin!
Katkoimme ja tutkailimme välillä kauempaa, miten uskaltaisi jatkaa. Aika paljon tuli risua, isojakin oksia.
Mutta silti, ei lopputolos näytä lainkaan huonolta. Tässä ennen
ja tässä jälkeen leikkauksen. Ihan kuin ei olisi mitään leikattukaan!
Nyt se saa jäädä odottamaan kevättä uusin voimin. Toivotaan, että kasvu elpyy ja saamme ihailla näitä kukkia jälleen!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Niin se on sitä puiden leikkuu aikaa.
Kauniis tuo koristepuu.
Autinko jo lämmittää että kohta on kevät.
Teillä ei ole routaa niin kuin meillä, täällä saadaan vielä odotella lumen sulamista.
Kattelin kans omia omppuja, että vois vuosileikata ne. Liian paljon hankea vielä… myöhemmällä on parempi, kun ei tarvi polvea mhyöten kahlata hangessa. Omenapuu on sangen joviaali leikkausajankohtansa puolesta, eli sitä voi leikata melkein milloin tahansa.
Juu, kyllä mekin niitä vuosittain käydään läpi. Ainakin radikaalit leikkaukset olisi hyvä tehdä keväällä, luulisin.