Vuosia, vuosia sitten minäkin seurasin TV:stä brittiläistä Supernanny -ohjelmaa, jossa topakka Jo Frost kävi neuvomassa perheitä lasten kasvatuksessa. Nyt tuo sama pyörii Avalla, klik, mutta suomalaisen nannyn opastuksella ja suomalaisissa perheissä toteutettuna. Ensimmäinen jakso on nähtävissä vielä lauantaina ja sunnuntaina, sitten siirrytään toisiin tapahtumiin.
Katsoin tuon ekan jakson ja mielestäni se oli kyllä hyvä. Perheessä lapset olivat ottaneet vallan aikuisilta tai oikeastaan tietokonepelit olivat hallitsemassa koko perheen ylintä valtaa. Myös äiti pelasi useita tunteja päivässä ja toivoi omaa aikaa, jota toisaalta siis oli, mutta hän käytti sen pelaamiseen. Huoneissa oli useita suuria TV-monitoreja ja lapset sai iltaisin parhaiten petiin, kun heille antoi kännykät vuoteisiin.
Psykoterapeutti ja lastensuojelun ammattilainen Pia Penttala tuli apuun.
Liikuttavinta oi seurata, kuinka toinen pojista avautui vihdoin – tälle vieraalle ihmiselle – koulukiusaamisestaan. Kun isoveli häntä vielä kotonakin haukkui läskiksi, ei elämä ollut mukavaa. Ja kun asiat supernannyn avustuksella saatiin luistamaan ja nannyn oli aika lähteä, poika itki, että hänen on ikävä tätä turvallista ihmistä. Miten vanhempien voi olla noin vaikeaa ymmärtää pieniä lapsia? Kuinka he pärjäävät jatkossa murrosikäisten kanssa? Tämä kuva on ensimmäisestä jaksosta ja löytyy aiemmin antamastani linkistä.
Näin ikävästi asiat voivat olla meillä hyvinvointisuomessa: Kun on varallisuutta, lapsille ostetaan kaikkea mahdollista ajankulua. On hyvä, kun lapset viihtyvät pelien parissa, vai onko? Tietokonepelit koukuttavat lapset – ja aikuisetkin – helposti. Tuo ohjelma olisi kyllä syytä katsoa monessa perheessä.
Lopputuloksena, kun ruutuaika määrättiin kahdeksi tunniksi ja kännykät yöksi laatikkoon, perheen yhdessäolo lisääntyi ja lapset keksivät kaikenmoista tekemistä ihan itse. Äitikin ilmoitti ylpeänä, että hän ei ole supernannyn käynnin jälkeen pelannut enää yhtään ja on saanut näin sitä oikeaa aikaa itselleen. Pelaaminen taisi hänelle 0lla pakokeino kaaoksesta.
Toivottavasti tämä perhe onnistuu säilyttämään uudet rutiinit ja toivottavasti tämä – ja tulevat ohjelmat – auttavat muitakin perheitä. Vanhemmilla on ainainen kiire, mutta ne hetket, kun aikaa liikenee, ne kannattaisi käyttää olemalla oikeasti läsnä lapsen elämässä. Ei vain samassa huoneistossa tai pihapiirissä kännykät käsissä, vaan keskustellen, iltasatua lukien tai yhdessä lautapelien tai erilaisten aktiviteettien kera.
Kuinka monta tuntia teillä vietetään päivitttäin ruudun ääressä? Olisiko aika tehdä muutoksia vai onko kaikki hyvin? Määräävätkö teillä aikuiset, lapset vai tietokonepelit? Entisenä lastentarhanopettajana odotan mielenkiinnolla tulevia jaksoja!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 