Lämpöä maasta, 1

Talon rakennusvaiheessa, lähes 30 vuotta sitten, keskuslämmitys päätettiin hoitaa mahdollisimman edulliseti, siis puilla. Rankoja saisi metsästä kun vain käy kaatamassa. Ja pilkkomassa.

Ja odottaa kuivumisen.

Sitten pinoaa kuormalavojen päälle koottuihin kehikoihin,

jonka jälkeen tuo puukehikot navetalta traktorin takahaarukalla talon puuvarastoon ja purkaa sekä pinoaa ne sinne.

Ja vihdoin: Kantaa ne lämmityskattilan kitaan liekkien nuoltavaksi, talviaikaan kaksi kertaa päivässä.

Vuosittain kului parikymmentä kuutiota lämmityspuita, joita oli ensin kuivatettu varastoissa kaksi vuotta. No, edullista toki oli, mutta isäntäkin vanhenee! Ja jotta voisimme asua kotona mahdollisimman pitkään, piti alkaa ajatella lämmityksen uusimista, varsinkin kun kaikki laitteet ovat alkuperäisiä, lähes 30 vuotta vanhoja. Harvinaisen kauan ovat kestäneetkin!

Mutta nyt meillä on meneillään lämmitysmuodon muuttaminen maalämmöksi. Ensin anottiin lupa kaupungilta ja laskettiin lämmön tarve talon  koon ja asukkaiden mukaan. Sitten naapuri kävi etukuormaajalla työntämässä lumia sivuun tulevalta työmaalta.

Poraustyö tilattiin Jämsästä, Kallioniemeltä, firmalla on vuosikymmenien kokemus tältä alalta. Suuret autot ilmestyivät pihalle ja telaketjuilla kulkeva porauslaite ajettiin kuljetuslavalta paikoilleen.

Tarkoitus oli päästä kallioon, mutta ensin oli porattava maakerrosten läpi, eikä koskaan voi tietää, kuinka syvällä kallio on. Meiltä se löytyi vasta 24 metrin syvyydestä, joten mummun verenpaine ehti kummasti nousta ja mieli ahdistua, kun tiesi, että jokainen porausmetri ennen kalliota on huomattavasti kalliimpaa: Maa-aineksen kohdalle on upotettava tueksi erillinen metalliputki, kalliossa riittää vain porausreikä. Oli hermostuttavaa seurata mullan pöllyämistä purkuputkesta: Eikö vieläkään olla kalliossa? Onnistuuko tämä homma ollenkaan, jos kallio on vasta yli sadassa metrissä?  Kyllä oli valtava helpotus, kun porausreiästä vihdoin alkoi nousta pelkkää kivipölyä.

Päällysmaata poratessa pöly levisi laajasti,

onneksi tuuli kävi pois päin lähellä olevasta talon seinästä. Muutoin se olisi kannattanut suojata pressulla.

Kallion hienojakoinen porausjäte meni konttiin pois vietäväksi.

Koska porausreiästä  tulee myös  vettä, kuravesi valuu  kontin  rakosista  maastoon ja  saa  aikaan  sotkun,  joka  kuitenkin painuu  maahan  kevään  mittaan. Nyt lumiaikaan se tietenkin erottuu. Yön  aikana  tumman alueen päälle satoi  sopivasti kevyt  lumipeite.

Kahden työpäivän jälkeen tämä vaihe on nyt ohi ja pihassa on 238 m syvyyteen ulottuva reikä: Ensin 24 metriä isommalla putkella vuorattua maata, loppu peruskalliossa.

Kiitokset tässä vaiheessa näille osaaville miehille työstä, hommaa jatketaan toisen porukan kanssa  ensi viikolla. Sitä varten paikalle on jo levitetty routamatto  maata sultattamaan ja kaivaustöitä helpottamaan.

 

Kategoria(t): Sekalaista Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s