Mietimme pitkään ja hartaasti, koska olisimme viimeksi olleet poissa kotoa uudenvuoden aattona, mutta emme oikein isännän kanssa päässeet siitä selville. Hyvin kauan siitä kuitenkin on. Nyt vietimme sen esikoisen ja hänen rakkaansa luona Tampereella.
Alkuillasta herkuttelimme fondue-patojen ääressä. Juustoa, leipä- ja lihapaloja,
ihanan, itse tehdyn perunasalaatin kera.
Tosi hyviä saksalaisia joulupikkuleipiä
ja leppoisaa illanviettoa kauniissa kodissa.
Ja koska oli sekin kerta, kun viimeksi ajelimme bussilla joukkoliikenteessä? Tampereella tai Kangasalla, kolmekymmentä vuotta sitten! Keuruulla siihen ei juurikaan ole mahdollisuutta, meidän ohitsemme ei busseja kulje ja jos lähikaupunkeihin on tarvetta mennä, oma auto on siihen paras vaihtoehto. Nyt huristelimme keskustaan
katsomaan kaupungin järjestämää ilotulitusta. Muistoon jäi tuokin lumituiskussa tehty seikkailu muutaman minuutin, mutta upean valoilmiön katselemiseen.
Ja aamulla sitten vesisateessa, sohjoisella tiellä, kohti odotettavissa olevaa myrskysäätä ja omaa kotia sekä uuden vuoden ensimmäistä päivää Strauss-konsertteineen. Oli mukava retki, kiitos!
Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoillekin. Toivotaan, että se tuo meille jokaiselle iloa ja rauhaa, turvallisuutta ja terveyttä. Ja läheisten rakkautta.
Maire-tädille kiitokset tästä kauniista jouluruususta ja naapurille lumiauran vierailusta pihassamme! Elämä on täynnä yllätyksiä.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 