Jouluhistoriaa

Keskisuomalaisessa oli mielenkiintoinen juttu joulunvieton historiasta. Keräilen tähän tärkeimpiä kohtia siitä, sillä asiaa on paljonkin.

Teksti on Pia Tervojan ja tarina alkaa kekristä, jolla alunperin juhlistettiin työvuoden päättymistä ja sadonkorjuuta. Juhlaa vietettiin syys-lokakuun paikkeilla, mutta ajankohta ei ollut niin nuukaa, joten juhlinta oli eri paikkakunnilla vähän eri aikaan. Pääasia oli kuitenkin syöminen ja juominen, jopa niin, että ”Isännän pään piti nuokkua kunnolla tai  muuten viljantähkät eivät nuokkuneet raskaina kesällä”.

Kekriin ja myös jouluun ovat liittyneet kiertäminen talosta taloon kekripukeiksi pukeutuneina. Roolin avulla voitiin pitää hauskaa ja laitettiin asiat päälaelleen. Riidoiltakaan ei vältytty. Kekripukkeina oli nuoria aikuisia, ei lapsia, kuten nykyisin halloweenin aikaan.

Kun kekrin vietto väheni, erilaiset kiertävät hahmot siirtyivät joulun aikaan – erilaisia pukkihahmoja oli liikkeellä ennen ja jälkeen joulun. Pukit muistuttivat vuohia – selässä saattoi olla vuotia ja kasvoilla tuohinaamari sarvineen. Ne saattoivat puskea katsojia ja ajaa lapsia karkuun!

Jouluna tehtiin myös taikoja: Esimerkiksi talon katolle mentiin kuuntelemaan ja jos kuultiin naulaamisen ääniä, se ennusti tulkitsijasta riippuen arkun naulaamista tai talon rakentamista. Eläimet saivat jouluna enemmän syötävää, sillä pyrittiin varmistamaan karjaonni. Myös poisnukkuneita omaisia muistetiin, etteivät henget aiheuttaisi mitään pahaa. Siksi ruuat jätettiin yöksi pöydälle, että henget voivat käydä syömässä oman osuutensa. Joulun viettoa sävytti pitkään pakanallisten ja kristillisten ainesten sekoittuminen, mutta kyseessä on aina ollut arjesta erottuva juhla. Maalaisyhteisössä varustauduttiin jouluun siivoamalla koti kunnolla ja se koristeltiin tuohesta tai päreestä tehdyillä koristeilla.

Nykytyylinen joulunvietto on saanut alkunsa vasta Suomen itsenäistyttyä. Kansakoululaitos levitti joulunviettotapoja ja kuusijuhlista saatiin aineksia joulun viettoon. Radiossa Markus-setä julisti Korvatunturin joulupukin viralliseksi asuinpaikaksi vuonna 1927.

Tässä kuvassa olen onnellisena lahjojeni kanssa vuonna 1962.

Maalla joulu oli enemmän aikuisten juhla, kaupungeissa joulusta alkoi kehittyä lasten juhla. Mallia otettiin Ruotsista, jonne virtaukset tulivat saksalaisista porvariskodeista. Kuusi koristeineen on peräisin keski-Euroopasta, samoin myös joulukalenterit ja -lahjat. Joulupukkikin alkoi muotoutua nykyisen puin kaltaiseksi, puna-asuinen pukki tulee Amerikan suunnalta. Hahmon viimeisteli 1930-luvulla Coca Cola -yhtiö. Tämä kuva on vuodelta 1985.

1960-luvulla pukilla oli vielä pahvinen naamari ja nurin päin käännetty turkki. Niin muistan omalla isällänikin olleen, tässä kuitenkin tädin mies vuonna 1984. Voi voi, isäntäkin niin nuorena ja tummatukkaisena! Taitaa lapsia jännittää tuo kauhistus.

Nykyjoulussa on lähes kaikki vanha jäljellä, vaikka kaikkia perinteitä ei pidetäkään koko ajan yllä. Ja jo 1800-luvulla on lehdissä kirjoiteltu, kuinka joulun henki on kadonnut kaupallisuuden myötä ja muistutettiin, että kaikilla ei ole varaa hankkia joulun reivisiittaa. Näinhän se on edelleenkin. Valitettavasti.

Oli joka tapauksessa mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos siitä. Nyt on enää kolme yötä jouluun, jo tänä iltana saamme odotettuja pieniä jouluvieraita. Pakkanen paukkuu nurkissa, kuusi odottaa koristeluaan. Ja viimeinen adventtikynttilä sytyttämistään.

 

Kategoria(t): Sekalaista Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s