Kuparipannu

Sain 1970- luvulla mummoltani ison, kymmenen litran kuparipannun. Varmaankin sillä vuosisadan alkupuolella keitettiin kahvia talon työväelle ja käräjävieraille. Omassa käytössäni se oli päiväkodissa ja kouluissa, kun työelämässä pukeuduin pääsiäisenä noidaksi ja hassuttelin lasten kanssa: Isosta pannusta oli mukava taikoa kaikenlaista, lopuksi tietenkin pienet nami-yllätykset. Oli mahtavaa, kun palasin opettajan roolissani lasten pariin ja he kertoivat silmät pyöreinä, että poissa ollessani siellä oli käynyt oikea noita! Oi niitä aikoja… onpa hauska muistella. Mutta nykyisin tuo kahvipannu on nököttänyt takan päällä koristeena ja tietenkin pääsiäisaikaan, jos pikkuväki on virpomispäivänä paikalla, se pääsee taas noidan pannuksi. Pienemmälle noidalle löytyy pienempi pannu ja pienin noita voi ottaa vaikka munakorin. Välikuukausien aikana pannussa on kätevää säilyttää noidan peruukit ja muukin rekvisiitta.

Nyt on siellä ja täällä ollut ohjeita, kuinka ketsupilla voi puhdistaa kupariesineitä. Omia pannujani ei ole meillä ikinä putsattu, olen ollut niihin ihan tyytyväinen sellaisina kuin ne ovat. Mutta niin sitten innostuin kokeilemaan sitä ketsuppiniksiä, olisihan se luonnollinen puhdistustapa. Ensimmäisellä kerralla en osannut olla levityksessä tarkka ja silottelin kädellä epämääräisesti aineen pannun pintaan. Kun muutaman tunnin kuluttua huuhdoin ketsupin pois, kylki oli hassun laikukas,

joten lisää ketsuppia! Tällä kertaa otin pullasudin käyttöön.

Aika hurjan näköistä, kun ketsuppi muuttuu vihreäksi mönjäksi.

Tässä kuvassa näkyy raitoja, joita pullasuti sitten jätti. Eli vaikeaa oli saada lopputulosta tasaiseksi!

Viiden puhdistuskerran jälkeen alkoi olla jo siedettävää.

Nyt otettiin avuksi toinen niksi: Vehnäjauhoja, karkeaa mersuolaa ja etikkaa.

Se olikin varsin tehokasta hankauksessa. Pienempi pannu ei ollut yhtä pinttynyt,

joten sen puhdistus kävi huomattavasti helpommin ihan vaan ketsupilla.

 Lopputulokseen voi olla aika tyytyväinen. Ihme aineita!

Eri asia on se, kumpi on kauniimpi: Patinoitunut vai kiiltävä pinta. Eiköhän meillä jää pannut tämän jälkeen taas omaan rauhaansa, luulisin!

Mainokset
Kategoria(t): Niksit, Wanhat Tawarat Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s