Jatkoaika kesälle

Kuuman kesän jälkeen tuntui vähän vaikealta lähteä jatkamaan sitä, varsinkin kun juuri olimme heränneet helleväsymyksestä. Mutta maaliskuun alussa, matkaa varatessamme, ajankohta oli mielestämme ihan järkevä.

Nyt, lomaviikon päätyttyä, emme kadu lainkaan, sillä takana on elämämme ihanin ja rentouttavin loma, Portugalin Albufeirassa.

Heleteinen,

suolainen ja kuohuinen,

sekä kukkainen.

Kävimme retkellä ”maailman lopun niemessä”, eli aivan Portugalin lounaisimmassa paikassa, jonka nimi on Cabo de Sao Vicente. Se on myös koko manner-Euroopan lounaisin paikka.

Sitä pidettiin vuosisatoja sitten maailman äärenä, josta rohkeat tutkimusmatkailijat lähtivät tuntemattomia maita ja mantereita etsimään. Tuonne meren tyrskyihin, viisikymmentä metriä korkeiden kallioiden juurelta.

Kokopäiväretkellä näimme myös elokuun laajojen metsäpalojen surullisia jälkiä.

 

Tiekään ei ollut pysähdyttänyt liekkien voimaa.

Kauppojen kassoilla oli suuria valokuvia, joissa kiiteltiin palomiehiä. Samalla voi ostaa muutaman euron lastenkirjan,

joka kertoo pikku-ketusta ja metsäpalon sammutuksesta. Tuotto käytettäisiin palojen torjuntaan tai ainakin johonkin sen suuntaiseen toimintaan.

Portugalin kieltä emme ymmärrä, mutta kuvien avulla voimme keksiä pikkuväen kanssa tarinaan juonen.

”Kotirannasta” pääsi tunnelia pitkin

vuoren sisään ja seuraavaan rantaan,

jossa aallot huuhtoivat hiekkaa.

Ihanaa ruokaa

kaikenmoisia herkkuja.

Paljon portaita ylös

ja alas.

Lepoa palmujen alla

ja aarteiden etsintää

rantojen polttavalta hiekalta.

Vesijunppaa altailla,

vauhdikasta iltaohjelmaa hotellilla.

Uusia ihania ystäviä.

Meren pauhu,

pitkät kävelyt kostealla rantahiekalla.

Tuo kaikki

erikseen ja yhdessä

tekivät viikosta ikimuistoisen. Ehkä vielä joskus….

P.S. Jos haluat tietää, miksi kaikkialla Portugalissa esiintyy kukko-teema,

niin lue liikuttava tarina Barcelosin kukosta, klik.

 

 

 

Advertisement