Olin kesällä ihan varma, että sienistä ei hellesäässä ole toivoakaan. Toisin kävi! Vaikka meillä ei ole juurikaan satanut, niin jo kolme viikkoa sitten SAUNARANNASSA bongasimme voitatteja. Ja aika monta!
Nyt niitä on kerätty jo neljä kertaa, sillä kyllä sienet tosiaan kasvavat ihan muutamassa päivässä.
Voitatti on ikävää perattavaa, mutta kun ajattelee sienileipiä (ruisleivän päällä sienimuhennosta ja juustoraastetta) niin toki sen mieluusti tekee.
Metsästäkin on tatteja löytynyt, rouskujakin hiukan: Karvarouskua, haaparouskua, kanngasrouskua. Suolattavien sekasienien purkki alkaakin pikkuhiljaa täyttyä, eiköhän tänäkin vuonna ole joulupöydässä tuttua sienisalaattia.
Vielä viikko sitten kesantomaa pöllysi, kun isäntä sitä karhilla ajeli.
Nyt on kuitenkin saatu vihdoin sadettakin, mutta se ei vielä taida riittää niille, joiden kaivot ovat tyhjentyneet. Meillä on onneksi vesi riittänyt, mutta moni on jo ongelmissa. Toivelistalla siis lisää sadetta!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 