Pikkurenki kylvi keväällä jättisuuria auringonkukkia. Ne kasvoivat yli kaksimetrisiksi
ja kukintokin oli halkaisijaltaan ämpärin luokkaa.
Kun siemet alkoivat kypsyä, kukat käänsivät katseensa sateelta suojaan, kainosti kohti maata
ja oli aika taittaa ensimmäiset. Arvaatko minne?
Tietenkin kanalan väelle!
Onko suurempaa herkkua kuin auringonkukan siemenet! Niitä on tiiviisti tuossa varmaan monta sataa.
Kukko Kalle Kakkonen päivitteli, eikä uskaltanut mennä maistamaan. Ei tietenkään antanut rouvienkaan tuota pelottavaa kiekkoa lähestyä. Tiedä, vaikka räjähtäisi päin helttaa!
Mutta jo pari kuukautta kahta poikastaan hoivannut vanha emokana oli rohkea. Nam nam!
Pienet poikasetkin tulivat ja sitten maittoi vesi, jota ne juuri olivat oppineet juomaan automaatista, emon ohjeiden mukaan.
On siinä taas ihmettelyä ja päivittelyä päiväksi tai pariksi. Tuli se Kallekin rouvineen myöhemmin aterialle, mutta sisällä, hämärässä lokerossaan istuva ja tekomunaa hautova kanarouva ei tiedä herkuista mitään. Mitäs kököttää siellä, ei olisi aihetta! Varsinkin, kun on tehotyttö, jolta hautomavietti on jalostettu muka kokonaan pois. Pikkuväki nauraakin, että kai siitä munasta sitten kuoriutuu joku kylpylelu-ankka 😉
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 