Tämän vuoden omenasadon laatu ei ole lainkaan hyvä, ainakaan meillä. Omenia on paljon, 
mutta pihlajanmarjakoi on tehnyt käytävänsä, eikä tosiaankaan tee mieli haukata tuosta vaan noita herkkuja. On parasta pitää veitsi lähettyvillä!
Siksi päädyimmekin laittamaan miltei kaikki ompot mehuksi. Yli kolme tuntia keräsimme niitä sunnuntaina: Kumartelua ja kurkottelua – hyötyliikuntaa parhaasta päästä. Pitkä jumppa, oikein maraton! Kaksitoista korillista, yli 200 kiloa, lastattiin peräkärryyn Ruoveden keikkaa odottamaan.
Pullot oli pesty, kumikorkit mukana ja suunta kohti mehuasemaa, jonne meiltä on noin tunnin ajomatka.
Sitten saimmekin kierrellä kaksi tuntia kaupoissa, kahvilla ja puutarhamyymälässä ja kun palasimme, oli puristettu, pastöroitu ja pullotettu mehu jo odottamassa.
Pulloja ei riittänyt kaikkeen mehuun, mutta ei hätää, hanalliset kolmen litran muovipussit ovat tosi kätevä apu tähän puutteeseen. Mehu säilyy niissä yhtä hyvin kuin pulloissa.
Monen tunnin urakka kaikkinensa, mutta nyt lastenkin perheille on lisäaineetonta aamiaismehua syksyn sateisiin ja talven tuiskuihin. Eiköhän sitä riitä ensi kesään saakka.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Onni on oma omenamehu! Hyvän sadon saitte hyödynnettyä edes mehuksi. Nuo pihlajanmarjakoit saisivat keksiä jotain muuta syötävää – samoin on meidän vähät omenat osin matoisia. Harmitaa!
Mietin, että olisiko lähellä oltava pihlajia vai onko parempi, että ei ole. Pihlajissa kun kuitenkin oli paljon marjoja.
Mieheni pihassa on omenapuita, jotka ovat täynnä omenia… ja jokainen omena kuin haulikolla ammuttu noita pihlajanmarjakoin tekosia. Mies totesi, että omenilla ei ole mitään käyttöä tuollaisena. Mutta ilmeisesti mehussa ei kuitenkaan haittaa?
Ei tosiaankaan haittaa. Mehu pastöroidaan, joten varmaan on bakteerit kadonneet! Meillä on tätä tehty jo kolmekymmentä vuotta, usien on ollut tällaisia huonoja omenoita.