se oli enemmän kuin paikallaan eilen. Olimme viikolla saaneet maalatuksi viimeisenkin museotalon ulkoseinistä ja Timo-timpuri tuli purkamaan telineitä pois isännän kanssa. Tuntui siltä, että noita hökötyksiä ei voi katsoa enää hetkeäkään, kun ne kaksi kesää ovat eri puolilla taloa kököttäneet.
Vauhdilla raivasimme kaikki loputkin tavarat pois: Tyhjät maalipurkit, pensselit, laudan palat. Ja jäljelle jääneet maalit. Maalivaatteet pestiin ja siirrettiin varastoon seuraavaa projektia odottamaan.
Tässä tällä viikolla maalattu pohjoinen pääty,
tässä vuosi sitten maalattu etelä.
Itäseinä saatiin maalatuksi jo jokin aika sitten
ja pääsivu, länsi, maalattiin viime kesänä. Takaa pilkottaa keltainen talo, meidän kotimme. Kuinkahan paljon olisi tullut maksamaan, jos olisimme teettäneet tuon urakan jollain ammattifirmalla? Ei uskalla edes ajatella, mutta olihan siinä aina oma riskinsä, kun liki seitsemänkymppiset tuolla telineillä kiipeilevät. Enkeleitä oli kuitenkin mukana, kiitokset yläkertaan!
Nyt on niin helppo hengittää. Teki mieli juhlistaa venetsialaisiakin jotenkin, mutta luulin, että siihen ei ollut enää puhtia. Nämä Tokmannilta löytämäni aurinkokennolamput saivat mielestäni riittää. Ripustin niitä pihapuihin iltahämärää odottamaan.
Kivasti ne loistivatkin lehdistön seasta.
Sää oli mahtava, lämmintä vielä kymmenen jälkeen. Viimeinen kesäinen ilta?
Mustilanhortensiat hehkuivat hämärässä kuin valo.
Niin sitten päätin, että juhlitaan nyt kuitenkin hiukan, aihetta kun oli: Syömmekin iltapalan ulkona! Kissakin oli samaa mieltä.
Tuo antiikkihäkkyrä on roikkunut katossa jo kymmenen vuotta ja viime syksynä lisäsin siihen kukkien tilalle koristevalot. Nyt oli taas aika napsauttaa ne toimintaan.
Pari voileipää, tomaatteja ja lasillinen kotikaljaa
ja lopuksi vielä nämäkin.
Mini-venetsialaisissa oli kiitollinen ja lämmin tunnelma. Alkoi hiljainen sade.
Upea kesä on joka tapauksessa loppumassa, kurjet huutelevat haikeasti ja jotusenet kotirannassa: Hopeinen vesi, hopeiset linnut iltahämärässä.
Tällaisia hetkiä tarvitaan, nämä voimaannuttavat mieltä. Muisto, ihana sellainen.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Käsittämätön projekti takana. Olis jääny monelta tekemätä. Onnittelut! Lopputulos on kyllä kaiken vaivan arvoone. Olitta täysin ansaannu tunnelmallisen iltapalan 🙂 Meillei venetsialaaset aiheuta mitää erikoosia toimenpiteetä. Mutta aurinkokennovaloja oon kattellu. Tänää on paikalliset markkinat ja tairan ajella Tokmannille asti, jos siälä olis tuallaasia. Kiitos vinkistä!
Saa nähdä, miten ne lehvistön seassa lataantuvat. Muuten olivat kyllä oikein nättejä!
Te siellä sitten osaatte ja uskallatte. Ja sinä vielä osaat laittaa tunnelmat taidokkasti sanoiksi ja kuviksi. Venetsialaistunnelmat välittyvät tänne asti.
Kiitos Sari! Koska tulet museokierrokselle?
Kiitos kutsusta !