Herukkasato puutarhassa on todella runsas. Olemme kastelleet pensaita useaan kertaan, että marjojen kokokin olisi hyvä, mutta silti oksat painuvat nestevajauksen vuoksi ja myös marjojen painosta.
Punaherukoita on erityisen paljon,
myös mustaherukoita,
joista tämä suurimarjainen Pohjan jätti on suosikkini.
Karviaisiakin tulee runsaasti. Ei voisi uskoa, että nuo pensaat leikattiin muutama vuosi sitten melkoisen rajusti,
vain jokunen varsi jätettiin. Kannatti!
Vadelmat alkavat kypsyä rivistöissään, mutta harmikseni huomasin, että keväällä hienosti tehdyt V-tuennat olivat pettäneet katkenneiden narujen vuoksi. Eikö enää voikaan luottaa tuttuun Kotinaruun? Aina ennen se on hyvin kestänyt koko kesän, nyt aivan hapertui ja oksat rojahtivat sikin sokin. Yritimme niitä nostella ja narutella uudelleen, mutta eihän se enää hyvin onnistu.
Naakkaparvet vyöryvät milloin miltäkin suunnalta, mutta onneksi marjat saavat jäädä niiltä rauhaan. Kaurapellot ovat niiden mielestsä paljon kiinnostavampia! Tuolla koivun latvuksissa ne päivystävät ja kirkuvat nytkin.
Puutarhamarjoja riittää, mutta kun tänä aamuna varhain lähdimme mustikoita etsimään, saimme todeta, että kaikissa kolmessa paikassa, missä kuljimme, on helle ja kuivuus tehnyt tehtävänsä. Jos niitä marjoja haluamme, niin sitten on lähdettävä naapurikuntiin tai Keuruun torille. Viimeksi mainittu tuntuu kyllä tässä helteessä aika houkuttelevalta vaihtoehdolta!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Oi, tässä juuri yksi ihana juttu miksi kaipaan vieläkin omakotitaloon, josta vuosi sitten muutimme.
Marjat ja omenat sai omista puskista ja puista.
Niin terveellisiä vitamiini pommeja.
Nuo mustatviinimarjat oli minun herkkua.
Noinhan se on, mutta työtä riittää ja siihen ei aina löydy aikaa!