On tämä helteen jatkuminen aika uuvuttavaa. Meiltä kuoli etupihan tuohituomi, yksi nuorista omenapuista on niin ikään kuivunut latvasta.
Syreeniaidasta osa on kuivaa
ja nurmikko kuivuu jälleen ruskeaksi. Se ei kyllä haittaa, sillä leikkaamiseen menee aina neljä – viisi tuntia, joka nyt säästyy muihin hommiin. Mutta mihin? Ei jaksa tehdä juuri mitään! Aloitimme kuitenkin museotalon maalauksen ja työ etenikin jo aika mukavasti. Kun telineille kiipeää iltapäivällä, saa olla varjon puolella.
Mutta nämä kellaririnteessä kasvavat villivadelmat täytyy kyllä kerätä helteestä huolimatta. On niitä jo kerättykin yli viisi litraa, mutta kuivumaan alkavat nekin. Kaikkeen ei kasteluaika riitä, tärkeämpiä kohteitakin on.
Yöt menevät mukavasti, kun ovi parvekkeelle on ihan auki. Meillä on siinä koko aukon kattava, magneetilla toimiva hyttysverkko, jota kyllä voi vain suositella.
Hautausmaalla on käytävä vähintäin joka toinen päivä kastelemassa. Onneksi voimme vuorotella tädin kanssa: Rauha huokuu kaikkialla.
Mutta ihanaa on ollut uida, istua rannassa
tai muualla ulkona. Nauttia kesästeattereista
ja kesästä. Helteestä huolimatta tai juuri siksi.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
No tämä kesä jää kyllä mieleen lämmön ja kuivuuden vuoksi.
Täälläkin joka puolella on ruskea ruohomatto.
Meillä on vielä vihreä.
Nämä kaksi viimeistä sadekuuro osuivat meille ja se on piristänyt pihaamme kovasti.
Tämä on ollut maalareiden ihanne kesä. Mutta maanviljijöiden kauhu kesä.
Säälle emme voi mitään se on korkeimman kädessä.
Rukoilla kuitenkin voimme.
Ihana järvimaisema teillä.
Vesi virvoittaa,
Hyvää kesän jatkoa Teille. Rukoillaan että saamme vettä.
Aivan upeita kesäisiä touhuja.
Nyt kun helle vie kaiken puhdin on kiva selailla tätä blogiasi ja ihastella.
Helle tosiaankin vie voimat, huh. Miten kummassa työikäiset jaksavat ahertaa? Hellan ääressäkin puuhastelu ja varsinkin leipominen ovat myös kuumia puuhia.