Museotalon maalausurakka jatkuu

Viime kesänä saimme maalattua tärkeimmät sivut museotalosta. Etelä ja länsi olivat jo pahoin haalistuneet ja ne olivatkin ensimmäisenä listalla. Tuolla ylhäällä meikämummu häärii pensseleineen.

Nyt ovat vuorossa itä ja pohjoinen. Idän puolella maasto oli jyrkkää rinnettä ja vatukko, tuomet ja monet muut pensaat olivat täyttäneet sen epämääräiseksi pöheiköksi. Ei tuosta maalipinta tykkää!

Rännimies sanoi, että nosturia ei voi sinne tarvittaessa ajaa, ellei maastoa saada tasoitetuksi. Lisämaata, mutta mistä?

No, ensimmäinen urakka isännälle oli raivata pusikko pois.

Näyttikin jo paljon paremmalta, kun isot rungot oli kerätty traktorin peräkärryyn.

Sitten tuli kaivinkone, joka kaivoi suunnitteilla olleen ojan rantatien varteen

ja kun pöheiköstä ensin oli saatu puiden juutakot pois,

ojasta poistetut maat vietiin traktorilla museotalon taakse. Kätevää!

Nyt saatiin sitä tarpeellista täyttömaata. Ja kun Timo-timpuri tuli vielä laittamaan isännän kanssa korkeita telineitä paikoilleen,

pääsen ( = joudun) pian kiipeämään tuonne korkeuksiin omaa urakkaani tekemään. Toivottavasti enkelit ovat jälleen valppaina!