Helppoja ratkaisuja

Toissa keväänä kuritimme levinnyttä syreenipöheikköä oikein kunnolla. Laitoin silloin juurimaton kanssa toiselle reunalle kapean kukkapenkin rajaksi

ja siihen istuttelin sitä sun tätä, mitä pihalta löytyi: Suopayrttiä, palavaa rakkautta, saksankurjenmiekkaa,

lehtosinilatvaa, maksaruohoa ja mitähän vielä. Helokkia?

Aika lailla se on saanut olla omissa oloissaan, jopa kastelun suhteen, mutta niin vain on pärjännyt. Taisin valita ja siirtää sinne juuri sopivia lajeja!

Eikä pieneksi kutistuneelle mansikkamaallekaan ole paljoa tehty. Rönsyt leikkasin keväällä, tosin ei siinäkään suuri työ ollut, sillä jänis leikkasi talvella kasvuston osin aika tarkoin. Se näkyy vieläkin kasvussa. Lajina on myöhäinen Bounty ja koska paikkakin on varjoinen ison kuusen alla, niin kypsyminen alkaa vasta nyt.

Olihan nuo laatikot kuitenkin peitettävä lintujen

ja vapaana kulkevien kanojenkin vuoksi!

Aiemmin meillä oli toistakymmentä vuotta suuri, monen sadan taimen mansikkamaa, jonka ympärille rakennettiin verkkoseinät ja katto joka vuosi, huh. Päivän työ sekin. Ja sitten se purkaminen kuukauden kuluttua, kun joka toinen päivä olimme ne selkä kipeänä keränneet. Mutta ei tämä laatikoidenkaan suojaus tuntunut kivalta, aina kerätessä pitää asetella verkko sivuun ja takaisin paikoilleen, siispä kuitenkin rakensimme vanhoista tarvikkeista pienen ”talon” niiden ympärille.

Ikää karttuu, tahti hidastuu ja  voimat vähenevät, siispä nyt on päätetty pysytellä vain pienessä mansikkamaassa ja pakastemansikat ostetaan!