Keväällä meillä oli toukosiunaus ja silloin tilaisuuteen saapui yllättäen myös paikallislehden toimittaja. Kun kävimme joukolla museotaloon tutustumassa, hän ihastui ja halusi tehdä siitä oman jutun. Viikkoa ennen juhannusta se sitten oli Suur-Keuruussa:
Tuon jutun jälkeen
kiinnostus museoon on ollut suuri. Moni on kysynyt, koska se on avoinna ja voiko sinne tutustua. Emme tietenkään ehdi pitää sitä jatkuvasti auki, mutta jos joku haluaa tulla käymään, sovitaan ja järjestetään aika. Olen ajatellut sitäkin, että ehkä jonakin päivänä voisi olla avoin museopäivä opastettuine kierroksineen, sillä rakennus ja pihapiiri ovat täynnä tarinoita ja kummitusjuttuja, jotka – ja juuri ne – tekevät kierroksesta mielenkiintoisen.
Yksinkulkijalta jäisi tärkein puuttumaan, sillä vaikkapa pöytä on mitäänsanomaton siihen asti, kunnes tietää, että se on ollut käräjäpöytä, jonka äärellä on selvitelty mitä erilaisempia rikoksia. Rahallisesti arvokasta tavaraa siellä ei ole, mutta muisto- ja tunnearvoa esineillä on itselleni sitäkin enemmän.
Ja pääasia on se, että olemme saaneet siivottua ja järjestettyä kaiken paikoilleen: Isän aloittama työ on tehty päätökseen ja voin levollisesti ja tyytyväisenä katsella tuttua maisemaa yläsalin ikkunasta.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 