Kesäsää oli juhannusaattona kadonnut. Vettä satoi, toki sitä oli odotettu ja toivottu. Noh, kokkoa ei saatu syttymään, muuten kaikki meni ihan hyvin. Haettiin koivut,
saunottiin joka ilta ja
rosvopaistimontun lämpö säilyi,
joten aattoiltana voitiin herkutella.
En muista, koska olisimme nostaneet lippuja näin kovalla tuulella, mutta saatiin nekin salkoihin juhannuksen kunniaksi. Komeasti liehuivatkin!
Juhannuspäivänä pikkupiioille etsittiin taas lisävaatteita, muuten olisi ollut liian kylmää. Aurinko kuitenkin paistoi ja isompi pikkupiika maisteli nimikkoaan piparminttua
ja pienempi tutustui nimikkokukkiinsa.
Letutkin saatiin paistettua, sillä mummilla oli tikkiliivi takin päällä.
Sunnuntaina ruokailimme jo terassilla
ja näytti siltä, että kesä oli palannut.
En oikein voi vielä käsittää, että olemme kääntyneet kalenterissa kohti syksyä!
Muistoja syntyi jälleen, erityisesti kolmivuotiaalle pikkupiialle, joka oppi ajamaan pyörällä.
Olipa mukava juhannus. Nyt voi kääntää suunnan keskikesää kohti.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Mukavaa siellä pikku-piioilla näytti olevan, kuvista päätellen.Hyvää kessää, ei se tähän lopu, meillä tuli lämpö takaisin.
Aina sitä jotain tekemistä keksitään, vaikka sää ei suosisikaan. Renkipoika tuleekin sitten ensi viikoksi jälleen hommiin!
Mukavan näköinen juhannus teillä ollut vaikka ilmat eivät niin suosiollisia olleetkaan. Hieno tuo iso lasipullo mikä tuossa toisessa postauksessa oli. Nuo pullot ovat harvinaisia tätänykyä. Muistan kuinka minun mummulassa oli kaksi tuollaista pulloa kukkapenkissä aikanaan.
Meiltäkin löytyy kaikenlaisia aarteita, joskus ihan yllättäenkin. Eikä ne tietenkään kaikkien mielestä edes ole aarteita!