Tämä kevät on ollut huippukuiva. Radiossa sanottiin, että kuivinta on ollut Keuruulla, toukokuun alun jälkeen on satanut vain hiukan yli millin. Se näkyy ruskeaksi palaneissa nurmikoissa, mutta myös moni pensas ja hedelmäpuu on janoa kärsimässä. Kaiken kasteluun ei aika riitä.
Konnantatar ei jaksa kukkia ja lehdet ovat jo kuolemassa
saniainenkin tuossa rinteessä on keväällä ollut. Nyt vain ruskeaa.
Peruna on maassa, mutta sadetta sinnekin tarvittaisiin. Letkut eivät tuonne asti riitä ja multapenkit, 9 kappaletta, ovat yli 40 metriä pitkät. Kun harasimme isännän kanssa varhaisperunaa (siihenkin otti halla), niin voi mikä pölläkkä kuivasta mullasta tuli.
Kasvimaa on kyllä saanut kasteluvedestä osansa useamman kerran.
Se näyttikin kovin rehevältä,
mutta suurin viherrys taisi tulla rikkaruohoista. Kesärenki alkoi viime lauantaina äidin kanssa perkausta
ja mummo jatkoi homman loppuun sunnuntain hellesäässä. Eipä enää viherrä…
Kovin laikukkaasti olivat porkkanatkin itäneet ja lanttu oli miltei kokonaan kadonnut kirppojen suihin. Ei siinä auttanut muu kuin harata huonot alat sileäksi ja tehdä uusintakylvöjä niillä siemenillä, jotka vielä ehtisivät. Yksi sellainen on tillin lisäksi kesäharso, jota onkin mukava olla kasvussa eri aikoihin, syyspuolen kukkakimppujen koristeeksi. Toukokuussa kylvetty kun alkaa pian jo kukkia!
Kun sain harvennettua porkkanat sekä punajuuret ja vielä illan suussa laitoin kastelut käyntiin ja aamulla niitä jatkoin,
oli aika lepuuttaa kipeää selkää ja huokaista: Kasvimaan suurin kesätyö on tehty.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 