Kun lähdimme viikko sitten Viipuriin kahdelta yöllä, auton tuulilasi piti raaputtaa puhtaaksi. Ja sehän siitä tietenkin seurasi, että kasvimaalla, kahden harsokerroksen alla, paleltuivat kesäkurpitsat
ja daalioiden lehdetkin vikaantuivat.
Alapihan ihanat, vaaleanpunaiset angervot etualalla paleltuivat kokonaan,
mutta yläpihalla ne säästyivät. Niin pienestä on rinteessä kiinni kylmän raja.
Se on kyllä helpotus, että nurmikkoa ei tarvitse leikata: Kaikkialla on aikamoisen ruskeaa. Kesärenki huristeli poikki vain törröttävät voikukkien hiipit. Että äärirajoilla mennään: Liian kylmää ja liian kuivaa.
Kasvihuoneessa on pitänyt muutaman yönä taas lämmittää, sillä näitä herkkuja on kyllä suojeltava. Monta kurkkua on jo syötykin!
Tomaatit voivat hienosti, leikkasin jo alimpia lehtiä pois kypsymisen edistämiseksi. Ja tiesithän, että niitä irtolehtiä ei tarvitse heittää kompostiin, sillä tomaatti viihtyy lehtiensä kanssa. Että älä ihmettele, jos kuvassa ruohokatteen päällä näyttää sotkuiselta! Lannoitteeksi ne siihen juurelle maatuvat, vaikka eivät kaunistuksia olekaan.
Uskalsin vihdoin laittaa ”kurkkurekeen” avomaankurkun taimet. Neljä kumpaankin vanhaan perunalaatikkoon. Toivotaan, että hallan vierailut ovat jo ohi tältä alkukesältä.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Voi mikä harmi kun halla teki tuhoaan.
Me ollaan nyt saatu vettä aika hyvin. siitä ollaan kiitollisia.
Onpa sinulla paljon kurkkuja. Hienoa.
Kastelu vie meillä miltei kaiket päivät, kun on niin monta marjapensasta ja puuta, jotka aivan nääntyvät.