Äitini kertoi ennen, kuinka hän oli nuorena miniänä 1950-luvulla ostanut Illakon siemeniä ja kylvänyt niinä pihaan. Hän oli pettynyt, kun kasvusto ei kukkinutkaan, sillä ei ymmärtänyt silloin kasvin olevan kaksivuotinen. Seuraavana vuonna he sitten yllätykseksi saivat ihastella iki-ihanaa kukkamaata ja siitä lähtien meillä on jossain päin ilmestynyt Illakon kukkia vuosittain. Nurmikon leikkaus estää leviämistä, mutta reuna-alueilla ja pensaiden alla on rauhallisempaa. Tässä se on levinnyt vanhan talon seinustalle Koiranputkien joukkoon.
Itse olen toisinaan ostanut ja kylvänyt siemeniä niin, että kasvimaan reunassa on saattanut kukkia pitkä rivistö. Ihanasti illalla tuoksvat kukat voivat olla väriltään myös valkoisia.
Tänä vuonna Illakkoa ei meidän pihassamme näy, mutta lapsuuskodin pihapiirin syreeniaidanteessa loistaa upea pensas. Mistä se sinne levisi, on ihan täysi kysymysmerkki. Siellä on tilaa jatkossakin, toivottavasti se leviää laajemminkin.
Täytyy autella heittelemällä myöhemmin siemenvarsia pensaiden keskelle.
Äiti sitä nyt varmaan pilven reunalta ihastelee!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 