Kun alapihan kukkapenkin ison kiven takana olevat vuorimännyt raaskuuntuivat, mietimme tilalle jotain uutta, korkeaa kasvia. Se piti saada paikalleen tietenkin välittömästi, kun paikka näytti silmään niin autiolta! Rakensimme silloin siihen heinäseipäistä hökötyksen, jonka isäntä nimesi välittömästi, entisenä tilitoimistoyrittäjänä, tiliristikoksi. Sen täyttäisivät jatkossa numeroiden sijasta kärhöt.
Nyt, viisi vuotta myöhemmin, ihmettelin, kun kasvusto ei alkanut ollenkaan vihertyä.
Syy selvisi heti: Jänikset olivat pistelleet poskeensa alaosan ja miltei kaikki varret olivat poikki.
Kun lisäksi seipäätkin olivat lahonneet
ja moneen kertaan jo tuetut, päätimme, että tiliristikon aika on ohi. Kaatamisessa ei ollut vaikeuksia ja niin se päätyi kasveineen peräkärryllä
juhannuskokon risukasaan.
Taas on totuttelua maiseman muutokseen, mutta koska oikealla oleva kirjolehtikanukka on jo aika suuri ja vasemmalla kukkivat tyttöjen pilvikirsikat, ristikko olisi ollut jo liian hallitseva. Näin ainakin selittelen asiaa itselleni.
Entä kärhöt? Ne saivat uuden kasvupaikan pitkän mietinnän jälkeen. Valkoinen lähti kellarin seinustalle
ja lila pääsi navetalle.
Molemmille laitan varastossa olleet patjajouset säleiköksi, mikäli ne näyttävät viihtyvän uusissa kodeissaan.
Toivottavasti viihtyvät! Ja toivottavasti jänis jättää ne jatkossa rauhaan.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 