Suksien suhinaa ja muistojen havinaa

Saunaremontti on takana päin ja tavaratkin suurin piirtein entisillä paikoillaan. Nyt on aika pitää puutarhurin talvilomaa, ennen kuin siemenpussit otetaan esiin. Mikäs sen parempi lomanviettotapa kuin lähteä suksilla laduille, joita kyllä löytyy, niin Keuruun metsistä kuin järviltäkin. Itse tykkään hiihdellä mieluiten tasamaalla, vauhdikkaat alamäet eivät oikein innosta.

Tarhia-järvellä on noin kahdeksan kilometrin lenkki.

Kiviselällä, Sport Trackerin mukaan, lenkin pituus oli 9 kilometriä.

Kauniit maisemat sielläkin, varsinkin kun juuri tuohon iltapäiväaikaan aurinkokin tuli esiin.

 

Suurimmalla järvellä, Keurusselällä, on myös upeita latuja. Tästä pääsisi vaikka Mänttään saakka, kolmekymmentä kilometriä järven jäätä.

Hiihdellessäni ohitin myös Keuruun seurakunnan omistaman Lamposaaren. Päätin poiketa kurkistamaan, vieläkö siellä on mitään muistoja liki 60 vuoden takaa, jolloin useana kesänä olin seurakunnan kesäleirillä tuolla saarella. Vanha päärakennus oli paikoillaan, maalattukin,

 

ja rantaan oli rakennettu rantasauna. Ennen me vaan pulikoimme iltapesut järvessä! Tuonne vasemmalle, lähisaareen, muistan kerran uineeni leirillä ollessani. Olikohan se edes luvallista?

Siinä sitten tulvahti mummulle taas mieleen ihania muistoja kaukaa lapsuudesta, vuodelta 1962. Kotona etsin vanhan albumin ja sieltähän niitä lämpimiä muistoja löytyi lisää. Tässä olemme lähdössä leirille, täyteen ahdetulla veneellä mantereelta. Osalla oli kaulassa pelastusrenkaat, osalla ei. Veneen kuljettaja oikealla.

Rakennuksessa kävimme ruokailemassa, mutta muuten asuimme neljän hengen teltoissa. Tässä on Käpylän väki, huomaa kauniit mustikkakoristelut narulla! Kukin porukka valitsi oman telttapaikkansa, oikealla oleva serkkuni oli meidän teltassamme. Hän oli partiossa ja taitava telttailija jo entuudestaan.Saappaat oikealla on kaadettu, etteivät täyttyisi vedestä.

Vaikka oli sadekelejä, mieleen jäivät kuitenkin vain aurinkoiset kesäpäivät. Maastoleikit, lettujen paisto – minä takimmaisena –

ja ”sekakuoro”  iltanuotiolla, minä nauravana keskivaiheella. Jaska oli mukava leiriohjaaja, minkähän vitsin hän tuossa oli kertonut! Oikealla näkyykin se saari, jonne kerran uin, tänään hiihtelin ihan samalla kohdalla.

Kuinka meitä silloin vartioitiin? Sen muistan, että vahtivuoroja oli lapsillakin, yöllä telttakunnittain, olikohan se tunti kerrallaan. Piti tarkkailla, että mitään vaaraa ei saarelle tulisi. Se oli silloin, entiseen aikaan. Nyt lapsia ei voisi kuljettaa tuollaisella veneellä, ilman kunnollisia pelastusliivejä. Mutta hyviä muistoja leiriajat mieleen jättivät.

Kun palatessa kuvasin  ”Ellun rannassa” talviunessa nukkuvan siipirataslaivan, olin reissuun täydellisen tyytyväinen. Isäntä oli voidellut sukset loistaviksi, sää oli mahtava, sydäntä oli liikahduttanut muisto lapsuuden leirikesistä. ”Meill´on metsässä nuotiopiiri...”

Kotona huomasin seurakunnan sivuilta, että Lamposaaressa (Onkohan siellä pidetty lampaita kesäisin?) on ollut yhden yön telttaleiri viime kesänä. Olisipa hauskaa, jos pääsisimme joskus renkipojan kanssa sinne telttailemaan.

Juuri kun saavuimme pitkältä hiihtolenkiltä takaisin lähtöpisteeseen, eteen tupsahti kuvaaja, jonka polkupyörä tuolla Ellun takana häämöttää. Siinä sitten tuli ikuistettua Keuruun Fan Club -face bookiin tämkin lenkki, klik! Ensin kauempaa, isäntä tulee pidemmältä lenkiltään, ja sitten läheltä, kun jo itsekin aloin kuvata Ellua. Takki siinä siksi repsottaa ja kännykkäkotelo kaulalla. Mutta mukava muisto tämäkin!

 

 

Mainokset
Kategoria(t): Sekalaista Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s