Vanhempani ostivat 60-luvun taitteessa oranssilla villakankaalla päällystetyn sohvan. Tässä sillä istuskelevat kahvivieraat tuoretta ylioppilasta juhlimassa, vuonna 1968.
Jossain vaiheessa sohvavanhus toimi mökillä vuoteena, mutta aika veltoiksi olivat jouset jo ajan myötä venyneet, osin myös katkenneetkin. Säilytyksessä, vanhan talon ikkunan lähellä, paahtava aurinko oli haalistanut kankaan kirjavaksi: Tuo tummempi ei ole varjo, vaan jonkun esineen jälki.
Kun syksyllä saimme rantasaunan, sen kamariin mietittiin vuodesohvaa.
Koska jo sata vuotta sitten Aapo-vaari nukkui venevajan verkkokasassa lahnan kutua kuulostelemassa, niin mitäs, jos me isännän kanssa vähän nykyaikaistaisimme tuota tapaa, hmmm…
Niin sai sohva kyydityksen keuruulaiseen verhoomoon, Zik Zakiin. Aivan mahtava yrittäjä ja aivan mahtava lopputulos, joka tässä odottelee työverstaassa kotiin pääsyä. Nyt on napakka istua ja nukkua, kangaskin aivan ihana.
Kun vielä tullessa hain äidin vanhan laukun suutarilta, tosi mahtava yrittäjä hänkin, olin vahvasti sitä mieltä, että oli upea päivä. Kyllä Keuruulla osataan ja vanhaa kannattaa kierrättää!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Meillä oli samanlainen sohva, mutta se oli vuodesohva. 1965 ostettiin kun asuttiin yksi huone ja keittiö.
Vuodesohva tuokin on ja ihan hyvä on nukkuakin.