Remonttia

Minua on jo pidemmän ajan mietityttänyt, mitä tehdä pesutilojen irronneille lattialaatoille. Purkaa, totta kai, mutta se sotku ja pöly! Niin se on saanut jäädä ja jäädä. Kesällä ei ole aikaa, mutta olisiko talvella? Ja kun koko kesäaika purettiin tai siivottiin tai rakennettiin, niin siitähän se oli luontevaa jatkaa talveksikin 🙂 . Timo-timpurillakin oli sopivasti aikaa. Niin sitten pakotimme isännän kanssa itsemme tähän epämiellyttävään hommaan ja teippasimme tärkeimmät ovet pölyhaittojen pienentämiseksi.

Lauteet puhdistettiin perusteellisesti ja vietiin varastoon odottamaan uutta tulemista. Onneksi ei löytynyt vesivahinkoa mistään.

Ammetta varten oli aikoinaan rakennettu tiilinen suoja-allas, se ainakin oli poistolistalla. Putkimiehen piti ensin irrottaa kaikki vesikalusteet ja sähkömies poisti oman osansa.

Toistaiseksi emme kuitenkaan hävitä itse kylpyammetta, on se pikkuväelle niin mieluinen. Näytin heille face timessa tyhjentynyttä suihkuhuonetta ja pikkupiika oli kovin huolissaan ammeen häviämisestä. Jo omat lapset siellä pulikoivat kauan, kauan sitten. Ja koska vieressä on toinen suihku, ammeella on kyllä tilaa olla paikoillaan edelleenkin. Vanhassa ammeessa ei ole suojalevyjä ja se on siksi järkyttävän ruma, päätimme korjata asiaa viemällä sen peräkärryllä peltifirmaan. Ainakin suunnitelmat tuntuivat olevan mahtavat, kun niistä siellä keskustelimme ja pähkäilimme.

No, minulla on helppoa, kun huolehdin vain aterioista ja pienistä avuista, mutta miesväki ahertaa melussa ja pölyssä.

 

 

Lattiasta olivat siis laatat irronneet. Syynä oli se, että 90-luvun alussa käytettiin kuulemma liian ”kovaa” seosta betoninssa. Sen pinnalle kerääntyi kuivumisen yhteydessä joku tietty kerros, johon laatat sitten eivät tarttuneet kunnolla. Samasta syystä on jopa takkoja romahtanut! Kun jossain isossa hallissa oli koko lattia pamahtanut irti, alettiin vakuutusyhtiöissä vasta tutkia syytä ja tämä asia selvitettiin. Mekin olemme yksi näistä epäonnisista.

Vaikka vain lattia piti uusia, oli pakko purkaa myös seinälaatat, sillä nykyiset määräykset vaativat vesieristeen nostamista jonkin matkaa seinäpinnalle. Ja koska osa seinistä taas oli gyprocia, ne oli pakko purkaa laattoineen.

Apukeittiön laatat olivat vuosien ajan suorastaan rapisseet jalkojen alla, kun laasti on ollut niin murentunutta. Ei ollut irroitus vaikeaa, ei tosiaankaan. Mutta kun kaikki kaapit, laatikot ja naulakot piti tyhjentää, on koko koti ollut jo parisen viikkoa kaaoksessa. Tästähän seuraa sitten kunnon suursiivous, kun palautamme järjestyksen takaisin. Tässä välivaiheessa tulee aina toisinaan ongelmia, kun emme löydä sitä mitä etsimme.

Katti-Rontti on ollut harmissaan porakoneiden ja imurien murinasta ja siitä, että kissanluukku ei voi olla koko aikaa käytössä. Ruokapaikkakin on muuttunut. Onneksi voimme karata silloin tällöin pihapiirin toiselle laidalle, lapsuuskotiini, saunaan ja yökylään!