Mitä viime vuosi toi tullessaan

Tammikuu on puutarhamummon lomakuukausi. Silloin voi vaikka neuloa sukkia tai jatkaa pieniksi jääneitä, kuten tässä.

Helmikuussa olimme Ylläsjärvellä näin ihanissa maisemissa.

Tomaatitkin pantiin kasvuun jo helmikuun viimeisellä viikolla.

Maaliskuussa leikattiin omenapuita ja marjapensaita ja

tomaatit rehevöityivät lasikuistilla kasvilampun alla.

Maaliskuuta oli sekin aika, kun aloitimme siivousurakan museotalossa

ja tämä vesivahinko korjattiin lapsuuskodin olohuoneesta.

Lahot vaahterat kaadettiin myös maaliskuussa

ja alettiin rakentaa syreenimajaa vanhan talon pihaan.

Isäntä urakoi villiintyneen pihapiirin kunnostamisessa

ja lahot räystäslaudat vaihdettiin museotalon katolla.

Huhtikuun koittaessa vaahteran oksista ja lehtipuulankuista kyhättiin pöytäryhmä syreenimajaan

ja virpojat valmistautuivat työhönsä.

 

Toukokuussa oli tulppaanien aika

ja nuorten avulla pystytettiin uusi lipputanko – kaatuneen tilalle – vanhan talon pihapiiriin.

Toukosiunauskin oli pellollamme koleassa toukokuussa

ja kaivinkone siisti isännän raivaamia risukoita.

Kesäkuussa istutimme myöhäisimmät perunat,

kävimme pikkurengin kanssa kesälomamatkalla Tallinnassa

ja isännän kanssa Ilmajoella Mannerheim-oopperaa katsomassa.

Aloitimme museotalon maalausurakkaa, kun apulaisiakin löytyi,

myös syreenimajan pöytäryhmä sai puuöljykäsittelyn.

Kananpojat kuoriutuivat juhannuksen maissa.

Heinäkuussa maalasimme museotaloa, kun vihdoin oli hiukan sateetontakin aikaa.

Timpurin kanssa kunnostimme tyhjennetyn talon lattioita.

Sitten oli aika kutsua ystäviä pieneen pihajuhlaan.

Rannassa alkoivat uuden saunan perustustyöt

mutta toki aina löytyi aikaa pikkuväelle, kun he meille tulivat.

Juuri ja juuri ehdimme saada perustustyöt valmiiksi, sillä uusi sauna tuli liki pari viikkoa etuajassa elokuussa.

Sitten pitikin jo ruveta  lakkailemaan ja sutimaan kyllästysaineita uuden saunan sisä-ja ulkoseiniin.

Retkeilimme kälyn kanssa Ruovedellä Helvetinkolun kansallispuistossa

ja ihmettelimme, miten hyvin tomaatit tuottavat kurjasta kesästä huolimatta.

Daaliatkin alkoivat olla parhaimmillaan.

Syyskuussa vanha mansikkamaa hävitettiin

ja nostettiin perunat. Hyvä sato tulikin!

Syyskuu oli kiireinen, sillä ennen kuin pääsimme löylyihin uuteen saunaan,

vanha ja homeinen saunarakennus oli purettava.

Jossain välissä keiteltiin mehujakin

ja kerättiin omenoita tuoremehuasemakeikkaa varten.

Ja kaikki tämä kiire siksi, että ehdimme lähteä 45-vuotis hääpäivämatkalle Kroatiaan.

 

Lokakuussa istutettiin Suomi 100 kotikuusi, vähän jo sateli räntääkin silloin tällöin.

 Monena päivänä kuivattiin runsasta omenasatoa.

Ekaluokkalaisen ensimmäisellä syyslomalla meillä oli vilskettä

ja kananpojat olivat kasvaneet jo nuorikoiksi.

Kävin kälyn kanssa ruskaretkellä Kolilla

sen jälkeen pihapiirissä istutukset ja syystyöt jatkuivat.

Sää pysyi lämpimänä niin, että museotalossa tarkeni vielä laitella monia tavaroita paikoilleen

ja jatkoimme rannan raivausta lomareissulta saaduin uusin voimin.

Yhtään hallayötä ei ollut, joten perennat jatkoivat kukintaansa.

Marraskuussa museotaloon laitettiin sadevesikourut ja syöksyputket

ja isännän kanssa kävimme yritysvierailulla Äänekosken sellutehtaalla.

 Uudet kanat olivat jo niin isoja, että pesään ilmestyi ensimmäinen, pieni muna.

Sitten olikin aika lähteä parin yön reissuun Härmän kylpylään Keuruun eläkeläisten kanssa.

Joulukuun tullessa kaikki pihatyöt oli saatettu loppuun ja oli mukavaa vain tunnelmoida.

Jälkikäteen ajatellen meillä oli hyvin sateinen, kolea ja kiireinen vuosi, mutta ei se raskaalta tuntunut. Kaikki tuo rakennus- ja korjaustyö oli niin ihanaa, kauan odotettua. Palkitsevaa. Mukavia lomia ja retkiä, ystävien tapaamisia aina välillä. Ja nyt ajatukset jo karkailevat ensi kesään ja tuleviin töihin. Tästä on ihan hyvä jatkaa, jos terveyttä riittää. Sitä toivon niin meille kuin teille kaikille!