Kävimme tänään heti aamusta kaupassa ja kun ajelimme kotiin vajaan kolmen kilometrin matkaa, ei voinut muuta kuin ihastella luonnon kauneutta: Lumi oli hunnuttanut koko tienoon. Puolivälissä hoksasin, että voisinhan ottaa kuvia kotimatkan varrelta. Hyppää mukaan!
Pian ohitamme Kurkisaaren risteyksen.
Matka jatkuu kauniiden ja hyvin hoidettujen omakotitalojen ohi kohti pohjoista.
Sitten taajama päättyy ja saavumme Suolahden sillalle. Sivuikkuna oli niin märkä ja huuruinen, että en ehtinyt ottaa kuvaa hitaasti virtaavasta salmesta. Keväisin siinä voi nähdä ensimmäiset joutsenet, joista voit lukea muutaman vuoden takaisessa kirjoituksessani täällä, klik. Kuvakin löytyy sieltä.
Sillan jälkeen vasemmalla on upea, vanha Pekkalan talo kauniine pensasaitoineen ja puutarhoineen. Viljellyt pellot, ”Suolahen aukee”, alkaa tästä.
Vielä Saukko
ja pellot vain lisääntyvät. 
Tuolla oikealla kurkistaa jo meidän kotimme, koivukujan päässä.
Tässä käännyttiin pihatielle.
Vanha lantakärry nököttää maamerkkinä, vasemmalla lapsuuskotini.
Kyllä käykin polku pieneksi ennen kotiovea!
Loput kuvat on otettu talon sisältä. Näistä avarista maisemista saamme nauttia joka päivä.
Paljon, paljon lunta, kaikkialla. Mutta kodissa on ihanan lämmintä, joten kiva kun tulit mukaan!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Meillä oli ennen joulua noin kaunista, mutta ei nyt. Tosi kaunista siellä.
Huomasin sen kuvistasi, että ihan lumetonta ja kuraista on teillä nyt. Meillä on oikein postikorttimaisemat!