Olemme isännän kanssa puuhailleet lapsuuskotini, vanhan talon, puolella, sillä haluaisin sinnekin hiukan joulua. Luntakin tuprutteli niin paljon, että piti ottaa traktori lumitöihin mukaan.
Muutama päivä sitten kokosimme makuuhuoneeseen kerrossängyn, jos vaikka pikkuväki siellä toisinaan yöpyisi. Tuolla kohdalla minunkin hetekani oli 10-vuotiaana.
Tuon sängyn tarina onkin aika kiva: Lahjoitimme kesällä Kalettoman huonekalukirppikselle ylimääräistä tavaraa ja samalla kysäisin, olisiko heillä myytävänä kerrossänkyä. Olihan heillä, kuulemma noin 40 kappaletta! Nimittäin, kun Keuruulle tuli pari vuotta sitten hetkessä paljon pakolaisia, SPR joutui pikaisesti teettämään entiseen varuskuntaan puisia kerrossänkyjä. Ja koska kaikki pakolaiset ovat niistä tiloista nyt lähteneet, kirpputorin pitäjä sai nuo vuoteet patjoineen omaan myyntiinsä. Kaikki ruuvit ja tapit olivat tallessa, pohjalevyt ja tukevat patjat vetoketjupusseissaan myös. Ja sitten se hinta: 60 euroa koko satsi! Olimme silloin aivan innoissamme ja toimme vain kaksi vuotta käytössä olleen kerrossängyn meille varastoon. Patjapussit olinkin pessyt jo kesällä, yläpetin lukulamppukin on jo paikoillaan.
Oli niin mukavaa laitella lapsuuskodissa joulua esiin, tietenkin vanhoilla tavaroilla ja tekstiileillä.
Tuokin kaitaliina – lämmin muisto lapsuudesta, ja Senja-mummon virkkaama salusiini ikkunassa. Oma koti näkyy tuolla takana.
Kun ilta eteni (meillä meni monen monta tuntia kaikessa puhdistus- ym. hommassa), leivinuunin tuli hiipui, joulumusiikki soi hiljaa taustalla ja tunnelma lumisateen myötä vain lämpeni.
Olen aina tykännyt laittaa kotiin joulua. Koristeita, jouluilmettä. Herkkuja,
joita teen mahdollisimman paljon valmiiksi pakasteeseen. Suurta joulusiivousta en ole koskaan harrastanut, siispä joulustressistä ei ole tietoakaan. Ruuat ja leipomukset vaihtelevat eri vuosina, mutta perheen suosikit ja toiveet pysyvät listalla. Porkkana- ja perunalaatikot eivät meillä edes ole varsinaisesti jouluruokaa, sillä niitä tehdään usein muulloinkin. Onneksi lapset ja lapsenlapset ovat näin tottuneet syömään niitä ja jouluun ne tietenkin myös lisätään. Bataatti ja punajuuri ovat tulleet viime vuosina uusiksi suosikeiksi, makeat leipomukset ovat vähentyneet. Aina on toki kiva kokeilla jotain uuttakin, tänä vuonna en ole tosin huomannut mitään erikoisen houkuttelvaa kokeilukohdetta. No ehkä tämä kakku, klik, näyttäisi aika herkulliselta!
Mutta oikea joulumme on aina vasta silloin, kun pikkuväki ehtii tulla meitä tervehtimään.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
on se kiva kun saa lapsuuskodissa vielä vanhempanakin oleskella ja vielä laitella joulua. Varmasti monet muistot tulee mieleen.
Hyvää joulunaikaa teille.
Näinhän se on, muistoja täynnä koko pihapiiri. Teidän kotimuistot jäivät rajan taakse, se on kyllä surullista.